Off Vanoise 2011

17.-19.6. Villemartin

Anna ja minä vietimme pitkän treeniviikonlopun ranskalaisen ystävän Laurent Sallen luona Vanoisen kansallispuistossa. Tavoitteenamme oli nauttia kolme pitkää päivää Vanoisen vuoristopoluista ja hyvien ystävien seurasta ja vieraanvaraisuudesta.





Sää ei suosinut meitä viikonlopun aikana. Perjantaiaamupäivänä sää oli upea, mutta jo puolenpäivän aikaan alkoi sataa. Koko lauantain satoi rankasti. Pilvet riippuivat matalalla ja peittivät kaikki näkymät. Ukkonen jyrähteli ajoittain. Ylös huipuille ja harjanteille ei ollut asiaa. Lämpötila alkoi laskea lauantaina. Iltapäivällä lämpötila 2350 metrissä vuoristomajalla oli vain pari plusastetta. Tuore lumi peitti vuoret sunnuntaina jo 1900 metrissä. Sunnuntaiaamupäivänä satoi yhä vettä ja ylempänä lunta. Kylmä tuuli puhalsi voimakkaasti myös alempana laaksossa.



Ennalta suunnitellut viikonlopun päiväreitit piti muuttaa sään vuoksi. Vain perjantaina pystyimme tekemään melkein suunnitelman mukaisen reitin. Joka päivä lähdimme polulle alppistartilla viimeistään kello 5 rankkasateesta huolimatta. Välillä mielialat olivat melko matalla painaessamme tuulta ja tuiskua vastaan märkinä ja kylmissämme. Tunnuslauseeksi viikonlopun aikana meille kuitenkin muodostui toiveikas "Tomorrow will be another day".



Maanantaina ehdin vielä aamulla tekemään upeassa säässä hyvän lyhyen 23km/1700m+ lenkin, joka huipentui yhtämittaiseen 1700 laskumetrin alamäkeen. Oli mahtavaa juosta täysillä alaspäin pieniä mutkittelevia polkuja 45 minuuttia! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!



Harmittamaan jäi, että ehdimme näkemään vain vilauksen Vanoisesta hyvällä säällä. Vanoisen mansikkapaikat jäivät ensi vuoteen. Viikonlopun aikana nousimme muutaman kerran vain yli 2500 ja 2600 metriin. Hyvällä säällä olisimme käyneet jopa yli 2900 metrissä. Miltä Vanoise sitten näytti? Paratiisilta. Rauhallista luonnontilaista luontoa, upeita jäätiköitä, kaunista ja jylhää sekä paljon marmotteja.



Viikonloppu oli kuitenkin hyvä kesän ensimmäiseksi alppitreeniksi. Saldoksi tuli 150 km ja 9000 nousumetriä. Kausi on vasta alussa. Juissia ja intohimoa jäi vielä paljon seuraaviin kesän reissuihin. Viikonloppu oli myös hyvä testi varusteille. Tällaista keliä on edessä kaikella todennäköisyydellä PTL:n tai TDG:n aikana.





Oma kunto oli taas arvoitus. Miten harjoittelu oli onnistunut? Tänä talvena ja keväänä olin kokeillut toisenlaista lähistymistä kesään kuin aikaisempina vuosina. Nyt olin keskittynyt pitkiin 3-4 päivän mäkitreeniryppäisiin ja jättänyt pitkät tasamaajuoksut tosi vähälle. Harjoitustunteja kertyi vähemmän ja lepoa enemmän kuin aiemmin. Mutta leikkimielinen tavoite eli avaruuden raja 100 km (100 000 nousumetriä) ennen ekaa alppireissua tuli vastaan kesäkuun alussa. Eihän tuossa määrässä mitään järkeä ole, eikä tuosta kannata kenenkään ottaa mallia. Minusta on mukava kokeilla joka vuosi erilaista harjoitteluajatusta. Jokainen niistä on toiminut, enkä osaa sanoa, mikä olisi paras. Tuntuu, että suuri osa harjoittelusta on kuitenkin vain pelkkää lumetta.

Jalat ja kroppa tuntuivat todella hyviltä koko viikonlopun ajan. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että viime kesän vuoristotreeneillä ja -kisoilla olisi edelleen suuri vaikutus. Ihan kuin oma pohjakunto olisi yhden portaan ylempänä ja olisin valmiimpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Voisiko viime kesän tekemisellä olla suurempi vaikutus kuin koko talven ja kevään puuhastelulla?

Team Mountain Flowers

Lisää kuvia eli more photos

Tor des Géants 2010

Courmayeur, Italia 12.-18.9.2010

Tor des Géants oli nimensä mukaisesti todellinen jättiläisten kierros! Kulissit kisan ympärille loivat Mont Blanc, Monte Rosa, Cervino, Gran Paradiso ja Rutor. Reitti oli tekninen, vaativa ja jopa julma mutta niin mielettömän kaunis. Korkeita vuoria, pitkiä jyrkkiä laskuja ja nousuja, ja hyvin vähän tieosuuksia. Jättiläisten kierros 335km ja 24000m+!

Järjestävä organisaatio Courmayeuer Trailers oli koonnut 1200 vapaaehtoista Aostan laaksoon ja sitä ympäröiville vuorille. Jokaista juoksijaa kohti oli siis neljä vapaaehtoista. Kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti ja helposti. Reitti oli merkattu hyvin maastoon. Ihmiset olivat aidosti lämpimiä ja ystävällisiä. Koko kisaa ympäröi mielettömän tiivis ja käsinkosketeltava tunnelma.



Lähdin kisaan ystäväni Laurent Sallen kanssa. Tarkoituksenamme oli juosta kisa yhdessä lähdöstä maaliin ilman mitään aikatavoitteita. Ainoana päämääränä oli maaliin pääsy. Koko kisa oli arvoitus kaikille osallistujille, koska kukaan ei ollut vielä osallistunut näin pitkään ja kokonaisnousultaan rankkaan nonstop-vuoristokisaan. Monilla oli kokemusta PTL:stä, mutta sekin on "vain" 240 km pitkä ja kokonaisnousua reitillä kertyy 18000m+. Kysymysmerkki oli myös Laurentin polvet, jotka kipeytyivät pahasti UTMB-kisassa. Hän sai vahvan lääkekuurin ja kolme kertaa päivässä ultraäänihoitoa kisojen välisen kahden viikon ajan. Kuinka polvet kestäisivät TDG:n?

Väliaikoja ja hiukan untakin väliin:

La Thuile 17km 3h06

Valgrisenche 49km 11h05
Cogne 102km 29h06 (unta 2h30)
Donnas 149km 44h52 (unta 1h30)
Niel 186km 61h46 (unta 2h)
Gressoney 200km 68h24 (unta 2,5h)
Cretaz 236km 84h10 (unta 5h)
Ollomont 283km 107h16 (unta 3h)
Courmayeur 334km 128h41

Kisan aikana nukuin n. 16 tuntia. Usein uni oli katkonaista ja levotonta. Ainoastaan Cretazissa nukuin viisi tuntia yhtäjaksoisesti kertaakaan välillä heräämättä. Tarkoituksenamme oli silloin nukkua vain kolme tuntia, mutta koska sängyt sijaitsivat Cretazin huoltopaikalla elokuvateatterin hämärässä salissa ja salin loistava akustiikka söi menevien ja tulevien juoksijoiden kolinat sekä kuorsaukset, tuhinat ja unissa puhumiset, nukuimme erinomaisesti. Yleensä makuusaleissa oli melko levotonta ja äänekästä, puhetta, naurua, kännykän piippausta sekä reppujen ja laukkujen säätämisestä aiheutuvaa meteliä. Korvatulpat tosin onneksi vaimentavat osan äänistä. Toinen loistava nukkumispaikka oli Nielissä, jossa lepopaikat oli sijoitettu yksityiskodin kahden hengen makuuhuoneisiin.

Laurent sai isot rakot jalkapohjiin jo ensimmäisenä yönä. Koskaan aikaisemmin hänelle ei ole tullut rakkoja yhteisissä pitkissä juoksuissamme. Huoltopisteiden lääkärit saivat kuitenkin ihmeitä aikaan. Kisan loppua kohti hänen molemmat jalkapohjansa oli teipattu jo kokonaan. Tämä tietysti hidasti juoksua alamäissä. Kahtena viimeisenä päivänä myös Laurentin kipeytyneet polvet hidastivat vauhtiamme. Viimeiseen laskuun Rifugio Bertonelta Courmayeuriin annoin Laurentille puolen tunnin etumatkan ja makoilin sen aikaa aurinkotuolissa, juttelin englantilaisen toimittajan kanssa ja nautiskelin kisan ainutta oluttani.

Minulla taas oli kisan aikana kaksi vaikeaa hetkeä. Ensimmäinen oli maanantaina noustessamme reitin korkeimmalle kohdalle Col Losonille. Väsymys ja unen puute alkoivat jo painaa, polttava aurinko hiillosti, ja olisiko korkeudellakin (3296m) ollut jotain vaikutusta. Viimeiset sata nousumetriä olivat todella hitaita. Toinen vaikea hetki osui loputtomalta tuntuneeseen lähestymisnousuun Col Malatralle. Edellä menevien keinuvien jalkojen tuijotus alkoi hypnotisoida minua ja tunsin pyörrytystä. Tietysti alla vaikutti myös väsymys sekä energian ja nesteen puute. Onneksi pyörrytys meni nopeasti ohi, kun tankkasin ja jätin väliä edellä menevään enkä enää tuijottanut hänen jalkojaan.



Kisa oli meille myös hyvä kulttuurimatka Aostan laaksoon. Jokaisella huoltopisteellä istuimme rauhassa alas ja jutustelimme järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa. Taukohetkemme kestivät 30-50 minuuttia. Tutuistuimme lukemattomaan määrään paikallisia juustoja ja maistelimme erilaisia ilmakuivattuja lihoja (niin koti- kuin villieläintenkin lihoja). Opimme paljon muistakin paikallisista herkuista ja viineistä, historiasta, tavoista, maanviljelystä, metsästyksestä ja kielestä. Huoltopaikoilla turinoidessamme moni juoksija käväisi nopeasti tankkaamassa pisteellä ja jatkoi matkaansa. Usein ohitimme kuitenkin samat juoksijat ennen seuraavaa huoltopistettä.

Kaiken kaikkiaan kisa meni minulta läpi kuitenkin melko helposti. Jalkoihin ei tullut yhtään rakkoa, lihaksissa ei ollut mitään kipuja tai jäykkyyksiä, eivätkä polvetkaan kipeytyneet. Seuraavana päivänäkin kävelin normaalisti. Jalat eivät olleet yhtään kipeät. Valmistautuminen kisaan oli siis onnistunut. Talven ja kevään jättäritreenit sekä kesän pitkät treenit Alpeilla olivat purreet. Tietysti vuosien kokemus vuoristojuoksuista myös auttoi. Tai sitten koko kisa tuli otettua liian iisisti. Fyysisesti olin sellaisessa kunnossa, että loppuajasta olisi lähtenyt helposti 10-20 tuntia, jos olisin mennyt omaa vauhtiani. Mutta uskon, että leppoisalla asenteella, ihmisistä, maisemista ja koko tapahtumasta naatiskelulla oli suuri vaikutus maaliin pääsyyni. Vaikka kisa olikin fyysisesti todella rankka, se oli henkisesti helppo ja jopa miellyttävä. Aina oli aikaa poimia vaikka polun varrelta mustikoita ja puolukoita tai nauttia ylimääräinen vartti mustikkapiirakasta ja tuplaespressosta Rifugio Bonattilla.



Kisan aikana keskustelin paljon myös muiden juoksijoiden kanssa. Juoksimme Laurentin kanssa joskus pitkiäkin pätkiä muiden juoksijoiden kanssa yhtä matkaa. Se oli loistava mahdollisuus jakaa kokemuksia ja tuntemuksia. Belgialaisen Isabelle Ostin kanssa kuljimme kaksi mahtavaa viimeistä päivää yhdessä. Juoksijoiden yhteishenki tiivistyi upeasti päivä päivältä loppua kohden. Päätösjuhlassa minulla ja Laurentilla olikin sitten paljon tuttuja, niin juoksijoita kuin järjestäjiäkin, joiden kanssa jutella ja muistella kisaa. Uusia ystäviä tarttui tuliaisiksi paljon tältä kisaviikolta. Päällimmäisenä muistissa kisasta ovatkin juuri ihmiset ja heidän kanssaan jaetut hetket ja keskustelut, yhteiset kokemukset.



Kisa kulki upeissa maisemissa Alta Via 1:tä ja Alta Via 2 :ta seuraillen. Valitettavasti yöllä moni hieno paikka jäi näkemättä. Erityisesti mieleen on jäänyt kaikista paikoista ja maisemakuvista Alppien reunalla sijainnut Rifugio Coda. Sieltä etelään katsoessa aukeaa Italia tasaisena aakeena laakeena, mutta pohjoisessa Alpit jatkuvat loputtomina huippuina ja kaukaisuudessa häämöttävät mahtavat Mont Blanc, Cervino, Monte Rosa ja Gran Paradiso. Sinne täytyy palata joskus vielä omien lasten kanssa!





Kisaan starttasi 356 juoksijaa, joista maaliin pääsi 179. Oma sijoitukseni oli 80. Mutta ennen ylimääräisiä loppunaatiskelujamme Rifugio Bonattilta maaliin, sijoitukseni oli 70. Eli jos olisimme jatkaneet yhtä matkaa Isabellen kanssa maaliin saakka, sijoitukseni olisi ollut kymmenen pykälää parempi.



Kisaa suosi loistava sää. Vain ensimmäisenä yönä satoi kevyesti. Aurinko paistoi tai oli puolipilvistä. Muutamana iltapäivänä aurinko paistoi todella kuumasti. Yölläkään lämpötila ei laskenut pakkasen puolelle.

Reitillä oli kolmenlaisia huoltopisteitä: vesipisteitä, ruokapisteitä sekä basecampejä. Usein vesipisteillä oli myös upea kattaus monenlaista kiinteää ruokaa. Parhaat muistot huoltopisteiltä ovatkin juuri kahdelta vesipisteeltä, joissa yllätykseksemme olikin tarjolla mitä erikoisimpia paikallisia juustoja, lihoja ja muita herkkuja. Basecampeissa oli lisäksi tarjolla lämmintä ruokaa, usein pastaa ja vihanneskeittoa. Basecampeissa oli mahdollisuus nukkua pitempään kuin muilla huoltopisteillä, joissa lepoaika oli rajattu 1-2 tuntiin. Jokainen juoksija sai juoksunumeroa noutaessaan keltaisen putkilaukun, johon oli mahdollisuus laittaa esim. vaihtovaatteita ja omia eväitä. Tätä keltaista laukkua järjestäjät sitten kuljettivat aina basecampista toiseen odottamaan juoksijaa. Jokaisessa basecampissä annettiin puinen eläinaiheinen mitalin, jossa luki paikkakunnan nimi. Viimeisen mitalin sai maalissa Courmayeurissa. Hieno idea järjestäjiltä.

Tor des Géants oli mielettömän upea kokemus!

Lisää kuvia eli MORE PHOTOS

Video kisan startista

TDS 2010 UTMB 2010

Chamonix 28.-29.8.2010

Mitähän tästä nyt kirjoittaisi ...?

UTMB ja CCC keskeytettiin perjantai-illalla huonon sään takia. TDS peruttiin. Yön aikana järjestäjät päättivät järjestää korvaavan juoksun Courmayeur - Champex - Chamonix lauantaina klo 10 alkaen. Mukaan mahtuisi maksimissaan 1500 TDS:n, UTMB:n ja CCC:n juoksijaa. Chamonix'sta luvattiin kuljettaa busseilla 1000 juoksijaa Courmayeuriin. Kun kisat keskeytettiin, olimme ehtineet jo siirtyä bussilla tunnelin läpi Courmayeuriin. Hyvä tsäkä. Yön aikana ei tosin tullut nukuttua kuin alle tunti urheiluhallin lattialla.

Vaikka mitä tahansa spekulaatiota, aggressioita ja shittiä Chamonix'ssa kisaviikonloppuna kuulikin ja mitä tahansa eri foorumeilla yhä keskustellaankin järjestäjien toimista, niin kisojen keskeyttäminen oli ainoa oikea ratkaisu järjestäjiltä. Se siitä ja eteenpäin.

Laurent, Janne ja Anna

Hei! Täällähän on muitakin suomalaisia.
Iloisia trailaajia ekassa nousussa: Ilari ja Anna.

Naatitaan!

Juoksu eteni Annan piiskatessa välillä meitä miehiä reippaampaan menoon. Olin Laurentin kanssa enemmän tai vähemmän treenimoodilla ja yritimme säästellä paikkoja. Polut olivat todella mutaisia ja liukkaita. Aikaa käytimme 88 km:n (5100m+) reittiin 18 tuntia. Anna oli hienosti oman sarjansa 12.

TDS-reitin vaihtuminen UTMB-reitiksi oli iso pettymys meille. TDS-reitti olisi tarjonnut "villimpiä" maisemia, korkeammalla pienempiä polkuja sekä pitempiä ja jyrkempiä nousuja ja laskuja. Nyt juostiin pitkiä pätkiä myös asvaltilla. TDS olisi myös toiminut paremmin TDG:n harjoituksena. Mutta hienoa, että pääsimme juoksemaan edes korvaavan kisan.

Nykymakuuni UTMB-reitti on liian tasainen ja se kulkee liikaa laakson pohjia. Pidän "sahalaitareiteistä", joissa heti laskun jälkeen lähdetään uuteen nousuun. Ja mahdollisimman jyrkkään ja pitkään.

Mutta upea kokemus! Ja hauskaa oli!! Ja ensi vuonna sitten yhdessä PTL:ään?

Off Verbier - Zermatt

4.-8.8. Sveitsi

Useita vuosia mielessä oli kaihertanut projekti juosta Chamonix'sta Zermattiin. Alkukipinän ajatukselle olin saanut joskus törmättyäni kirjaan nimeltä Walker's Haute Route. Kirjan kuvaaman reitin alkupää Chamonix'sta Champex'iin on tullut minulle jo liian tuttuksi viime vuosien aikana. Champex'sta Le Châbleen reitti kulkee laakson pohjalla, eikä sitä voi kutsua todellakaan Haute Routeksi. Joten luonteva aloituspaikka reissulle oli Verbier.

Nyt tuli hyvä tilaisuus juosta reitti Annan kanssa osana hänen valmistautumistaan TDS:ään. Siksi tällä kertaa ei kysymyksessä ollut nonstopjuoksu vaan etappijuoksu sopivan haastavin päivämatkoin Annan vauhdilla.

Alustavaa reittisuunnitelmaamme jouduimme muuttamaan reissun aikana, kun vatsapöpö iski ja vei mehut ja toi kuumeen. Reittimme muotoutui lopulta seuraavaksi:

Verbier (1500m) - Les Ruinettes ( 2200m) - Col Termin (2648m) - Cabane de Louvie (2207m) - Col de Louvie (2921m) - Col de Prafleuri (2965m) - Cabane de Prafleuri (2624m) - Col des Roux (2804m)- Lac des Dix (2364m) - Col de Riedmatten (2919m) - Arolla (2000m) - Les Hauderes (1452m) - La Sage (1667m) - Villa (1714m) - Col de Torrent (2919m) - Barrage de Moiry (2249m) - Col de Sorebois (2835m) - Zinal (1675m) - Forcletta (2874m) - Gruben (1822m) - Augstbordpass (2894m) - Jungen (1955m) - St. Niklaus (1127m) - Täsch (1438m) - Täcshalp (2214m) - Ober Sattla (2693m) - Tufteren (2215m) - Zermatt (1606m)

Hieno reissu. Upeita maisemia. Ja kaikki vuodenajat muutamassa päivässä! Erityisesti mieleen jäi pitkä päivä sankassa lumisateessa raekuurojen ryydittämänä vaikeassa teknisessä maastossa.

Lisää kuvia reissusta eli PHOTOS

Off Tour des Combins

24.-25.7.2010 Bourg St Pierre, Sveitsi

Sven Thorin ja Janne

Viikonlopun tavoitteenani oli juosta läpi vuoristovaellusreitti Tour des Combins (TDC) nonstoppina yhdessä viime vuonna PTL:ssä tapaamani ranskalaisen Sven Thorinin kanssa. Suunnitelmissamme oli tehdä muutama variaatio perus-TDC-reittiin tämänvuotisen PTL-reitin hengessä.

Aloitimme lauantaina aamuneljältä seuraamalla PTL 2010 -reittiä Bourg St. Pierrestä (1632m) Col de Lanelle (3033m). Lasku Col de Lanelta oli vaarallisen jäinen. Uuden lumen alla oli peilikirkasta jäätä, jolla liu'uimme melko holtittomasti. Laskun jälkeen nousimme Mont Rogneux'lle (3083m). Sieltä laskeuduimme Cabane de Millelle, josta jatkoimme virallista TDC-reittiä. Edellisen illan aikana oli satanut, ja sade oli tullut lumena yli 2700 metrissä. Tämä reitin osa oli tekninen, ja liukas lumi lisäsi vielä vaativuutta. Selänne ylös Mont Rogneux'lle ja alas sieltä oli paikoitellen todella kapea ja pudotus alaspäin oli äkkijyrkkä. Selänteen ilmavuus jäi valitettavasti kuitenkin mielikuvituksen varaan, koska olimme pilven sisällä.

ylös kohti Col de Lanea

jäistä liukua alas Col de Lanelta

nousu Mont Rogneux'lle

Mont Rogneux

molemmilta puolilta jyrkkä tiputus alas jonnekin

Sää oli koko lauantain pilvinen, ja etenemimmekin suurimmaksi osaksi pilvien sisällä. Upeat maisemat, jäätiköt, laaksot ja vuoret jäivät ihailtaviksi toisen kerran. Iltaa kohti tuuli alkoi voimistua, ja auringon laskettua lämpötila laski lähelle nollaa. Voimakkaan tuulen vuoksi ilma tuntui todella kylmältä. Yöllä minulla oli päällä kaksi pitkähihaista paitaa, tuulitakki ja kuoritakki, ja siitä huolimatta tärisin kylmissäni vaikka juoksin. Yön aikana pilvet väistyivät ja saimme ihailla upeaa tähtitaivasta ja täyttäkuuta.

pilvien takaa pilkottaa Glacier de Corbassiere

Lac de Mauvoisin

Aamuyöstä neljän aikaan saavuimme Rifugio Champilloniin ja päätimme mennä sisään lämmittelemään ja odottelemaan auringonnousua. Yön kylmimmät tunnit olisivat olleet vielä edessä ja aloimme olla jo todella jäässä. Nukuimme vuoristomajan tuvan kylmällä lattialla katkonaisesti muutaman tunnin. Dormin puolelle emme menneet kolistelemaan, vaan yritimme olla mahdollisimman hiljaa tuvan puolella. Vuoristomajan vahtia emme uskaltaneet herättää, koska muutaman kerran aikaisemmin vuoristomajoilla olen kokenut tylyn kielteisen vastaanoton aamuyöstä.

Mikä ilme olikaan tytöllä, joka tuli valmistamaan aamiaista, kun hän näki kaksi outoa miestä tuvassa. Aamukahvin jälkeen auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta jatkoimme matkaa kohti Col Champillonia. Tuuli tosin oli koko sunnuntain edelleen todella voimakas.

sunnuntaiaamuna aamuauringon lämmittäessä

Col Champillon (2708m)

Reitin loppuosa St. Rhémysta Col du Grand St. Bernardin kautta Bourg St. Pierreen oli meluinen ja stressaava, koska koko matkan laaksossa kulkee myös vilkkaasti liikennöity autotie. Se on etenkin turistien suosiossa. Jatkuvat moottoripyörien kiihdytysäänet kaikuivat kovina laaksoa ympäröivistä vuorista. Vähän tylsä päätös reissullemme. Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa Col du Grand St. Bernardilta PTL 2010 reittiä Pointe de Drônen (2949m) ja Pointe des Six Grosin (2873m) kautta Bourg St Pierreen. Mutta koska Pointe de Drône oli pilvien peitossa, päätimme jättää sen valloittamisen ensi vuoteen. Takaisin Bourg St. Pierressä olimme sunnuntai-iltapäivänä.

taustalla Pointe de Drône

Col du Grand St. Bernard

Reittimerkinnät Sveitsin puolella ovat selviä ja niitä on jopa liiankin usein. Mutta Italian puolelle siirryttäessä merkinnät harvenevat ja välillä niitä ei ollut ratkaisevissa kohdin. Yöllä koimme muutaman ongelmallisen tilanteen juuri Italian puolella, kun polku katosi kokonaan tai muuttui kymmeneksi eri suuntaan risteäväksi lehmäpoluksi. Mitään reittimerkintöjä ei löytynyt mistään suunnasta haravoimalla, eikä pelkällä suunnalla eteneminen ollut järkevää maaston takia. Näissä paikoissa oli vain laskeuduttava alemmas laaksoon ja edettävä selkeitä teitä pitkin. Mielenkiintoista oli myös se, että sveitsiläinen kartta alueesta tarjosi paljon tarkemman ja ajanmukaisemman informaation kuin italialainen kartta. Tämä selvisi meille tosin vasta kantapään kautta.

mustalla meidän kulkema reitti
punaisella PTL 2010 reitti

Mukava treeni lauantain harmaudesta huolimatta (100km/7800m+). Tämä oli erittäin hyvä harjoitus tulevaa Tor des Géantsia ajatellen. Syyskuun puolivälin kisassa on luvassa varmasti lunta ja kylmiä öitä.

Lisää kuvia reissusta eli PHOTOS

Off TDS 2010

5.-7.7. Courmayeur - Chamonix

Anna ja Janne

Tulevaan elokuun lopun TDS -kisaan harjoittelimme Annan kanssa juoksemalla reitin läpi kolmessa päivässä. Seurailimme virallista kisareittiä pääosin muutamaa omaa variaatiota ja yhtä pummia lukuun ottamatta. Ne tosin toivat mukanaan lisänousumetrejä. Tarkoituksella jätimme tasaisemman viimeisen pätkän Les Houchesista Chamonix'hin kisapäivän huipennukseksi ja loppurutistukseksi. Sää oli helteinen ja upea koko reissun ajan. Hikistä mutta hauskaa!

1. päivä Courmayeur - Bourg St Maurice 40km/2000m+
2. päivä Bourg St Maurice - Col du Joly 35km/3100m+
3. päivä Col du Joly - Les Houches 30km/1800m+/2700m-

Reitin upein kohta on ehdottomasti ilmava ja kapea selänne Aiguille Croche - Mont Joly, josta avautuu upeat näkymät Mont Blancin massiiville. Toiselle puolelle Megèven suuntaan rinne tippuu jyrkästi alaspäin. Ensimmäistä kertaa pääsin nauttimaan Mont Jolylta avautuvista maisemista ilman pilviä. Tai ukkosta. Mont Jolylta alkaakin sitten kisan pisin lasku, melkein 1600m laskumetriä.

Aiguille Croche - Mont Joly

Toinen ehdoton suosikkini reitistä on pätkä Col de la Forclaz - Passeur de Pralognan: pieniä järviä, jyrkkiä rinteitä, teräviä vuorenhuippuja ja luonnon rauhaa syrjässä asutukselta ja autoteiltä. Lasku Passeur de Pralognanilta alas on jyrkkä ja tekninen. Siellä pääsimme myös laskettelemaan.

Passeur de Pralognan

Tällä TDS:n reitillä on ehdottomasti oma luonteensa verrattuna CCC:hen ja UTMB:hen. Polut ovat kapeampia ja vähemmän kuljettuja kuin UTMB:n rollaattoribaanat. Reitti menee myös monessa kohdin syrjäisemmissä ja karummissa paikoissa (poikkeuksena tosin erityisesti motoristien suosimat Col du Petit St Bernard ja Cormet de Roseland). Mont Jolyn ja Passeur de Pralognan laskut ovat vaativampia kuin UTMB:n laskut. Lisäksi reitti kulkee yli 30 kilometriä melkein yhtäjaksoisesti yli 2000 metrissä.

Naatitaan!

Lisää kuvia reissusta löytyy täältä.