keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

TourVdA Highlights


Juoksuseikkailun kohokohdiksi nousevat seuraavat viisi asiaa:

Refuge du Fond

Kun majatalossa ei ollut yösijaa kulkijoille, joutuivat he yöpymään tallissa. Eli kun Rifugio Belvederellä ei ollut meille tilaa, meidät neuvottiin kysymään yösijaa ylempänä laakson päässä olevasta maatalosta. Siellä olisi kuulemma dormi ja ruokaakin saattaisi saada. 

Pienen maatalon ovella meitä oli vastassa vanha harmaantunut mies. Hän toivotti meidät käymään peremmälle ja esitteli meille kaikki talon neljä majoitushuonetta. Jokainen huone oli sisustettu viimeisen päälle tekstiilejä myöten vuoristotyyliin. Jokaisessa huoneessa oli erillinen sisävessa ja suihku. Olimme kuin päähän lyötyjä. 

Tuvalle tuli myöhemmin myös kaksi italialaista trekkaajaa. Illan aikana selvisi, että tuvan isäntä omisti koko valtavan Val Rhemesin laakson. Jättimäistä aluetta katsottiin koko porukan voimin kartasta ja kirottiin kansallispuiston porukkaa, joka päätti alueella kaikesta yli maanomistajan. Isännän apuna talouspuuhissa hääri nuori marokkolainen Mustafa. Isäntä tarjosi meille myös itse tekemäänsä genepitä. Täällä oli ilmassa jotain ainutlaatuista vieraanvaraisuutta, todellista lämmintä kohtaamista ilman rajoja.






Rifugio Belvedere

Täällä olimme yötä viime kesän GTA:lla. Isäntä Giacomo muisti meidät jo ovelta, kun saavuimme. Tällä kertaa saimme suihkullisen huoneen, joten ei tarvinnut käydä pihasuihkussa sadettajan alla. Belvederessä nautimme koko reissun parhaan yksittäisen ruoka-annoksen, talon lasagnen. Aito lämmin meininki ja huippuruoka, suosittelen!
Tor des Geantsissa nähdään taas!




Ukkonen Rifugio Cuneylla

Rifugio Cuneyn majan isännän kohtasimme lapioimassa polkua auki lumesta muutama sata metriä ennen majaa. Samalla alkoi sataa kovaa. Juuri kun pääsimme majan pihaan, iski salama aivan majan viereen. Äkkiä sisälle. Riisuessamme kenkiä salama iski taas ihan viereen. Heittäydyimme melkein lattialle. Muutama salama iski vielä aivan majan tuntumaan. Mikä ajoitus meillä oli tulla majalle! Polulla salamatulituksessa ei olisi ollut kiva olla.




Täysikuu Col Losonin yllä

Täysikuu loisti valtavan kokoisena startatessamme viiden aikaan aamulla Rifugio Vittorio Sellan majalta. Mykistävä näky saatteli meitä Col Losonille.
(kuvat ei tee oikeutta täysikuulle)




Auringonnousu Rifugio degli Angelilla

Toiseksi viimeisen yön nukuimme Rifugio degli Angelin majalla (2916m). Halusimme tuolle majalle yöksi juuri auringonnousun takia. Sieltä voisi nähdä kaikki Aostanlaaksoa ympäröivät isot vuoret auringon ensisäteissä. Ja kun taivas aamulla oli aivan pilvetön, näky oli mieletön.







tiistai 30. heinäkuuta 2013

TourVdA TOP 5 paikat


Paljon upeita paikkoja tuli nähtyä reissulla, mutta viisi niistä nousee kyllä ylitse muiden ja Monte Emilius selkeäksi ykköseksi. Tässä TOP 5 -listan paikat aikajärjestyksessä.

Col Malatra (2928m)

Heti ensimmäisenä aamupäivänä pääsimme maistamaan haastavia vuoristo-olosuhteita. Col Malatra oli vielä paksun lumikerroksen peittämä. Juuri sopivasti aloittaessamme nousua alkoi satamaan vettä reippaasti ja koko "colli" peittyi paksun pilviharson alle. Col Malatralta laskeutuminen oli erittäin haastavaa. Jyrkässä lumisessa rinteessä ei näkynyt muiden kulkijoiden jalanjälkiä, puhumattakaan mistään reittimerkinnöistä. Sumu rajoitti näkyvyyden kymmeneen metriin. Gepsijälkeä apuna käyttäen löysimme kuitenkin alas Rifugio Frassatin majalle. Lämmintä teetä juoden ja kamiinan edessä täristen saimme pikkuhiljaa itsemme taas lämpimiksi.




Col Valcournera (3075m)

Col Valcourneralle nousimme ylhäisessä yksinäisyydessä kapeaa laaksoa pitkin ylös jyrkkää jäistä rinnettä. Aiemmin päivällä menneen ryhmän jäärautojen jälkiä oli helppo seurailla lumessa. Toisella puolella collia oli upea jäätikköjärvi ja monen metrin paksuudelta lunta. Vajaa parisata metriä alempana oli Rifugio Perucca Vuillermozin maja.






Monte Emilius (3559m)

Reissun ehdoton kohokohta. Yksinäinen vuori keskellä Aostanlaaksoa. Sen huipulta avautuu mieletön 360-asteen näkymä: ympärillä kaikki Aostanlaaksoa reunustavat vuoret, Mont Blanc, Grand Combin, Cervino, Monte Rosa, Gran Paradiso, Rutor, ...

Nousu huipulle oli melko jännittävä kokemus. Aluksi lumista kivikkoa ja lohkareikkoa Colle dei Tre Cappuccinille (3242m) ja siitä eteenpäin ylös jyrkästi kapeaa harjannetta pitkin nelivetoa.










 

Col Bassac Dere (3082m)

Tälle collille noustiin maagista laaksoa pitkin. Se tuntui jotenkin erityisen rauhalliselta ja levolliselta. Toiselta laidalta sitä reunusti jäätikkö ja keskellä sitä oli matala järvi. Nouseva aurinko leikki säteillään pilvien välistä. Ainutlaatuinen tunnelma!

Collilta laskeuduttiin rinteen reunaa seuraillen. Jokainen askel täytyi astua tarkasti, ettei liukastuisi kauas alas jäätikölle. Kuten jollekin oli käynyt edellispäivän jäljistä päätellen. Pahimmassa tapauksessa tuollainen liuku olisi voinut päätyä jäätikköjärveen. 














Bivacco Pascal (2920m)

Reissun päätös nousu oli yli 2000m nousu ylös Morgex'sta Bivacco Pascalille. Sieltä avautuivat upeat näkymät alas Aostanlaaksoon koko sen pituudelta ja toiselle puolelle Mont Blancin massiiville. Ympyrä sulkeutui. Loistava päätös rymyreissulle. Bivacco Pascalilta oli enää vain nopea lasku alas Courmayeuriin.