perjantai 26. elokuuta 2016

PTL2016



Valmistautuminen PTL:ään Transpyrenea-kisan keskeytyksen jälkeen oli mutkikasta. Taitava osteopaatti sai SI-nivelen lukon auki ja piriformiksen jumin laukeamaan. Seuraavana ketjussa olikin sitten takareiden jumin aukaisu. Päivittäistä vesijumppaa, rullailua ja venyttelyä. Vaikeinta oli kuitenkin päästä yli syvästä masennuksesta. Monena aamuna herättyäni makasin vain tuntikaupalla saamatta itseäni ylös sängystä. Kahden vuoden valmistautuminen ja latautuminen Transpyreneaan oli ollut ilmeisesti isompi juttu kuin mitä olin itse edes tajunnut. 

Motivaatiota PTL:ään ei ollut pätkääkään. Kun jumit alkoivat helpottamaan ja sain luvan juosta, kampesin itseni väkisin lähimetsään ulkoilemaan. Rauhallinen polkujuoksu tuntui tylsältä ja turhalta, ja äkkiä löysinkin itseni juoksemassa täysillä kallioita ylös alas. Oli vain niin siistiä vetää keuhkot pihalle rymyämällä nelivetoa Sysikallion kallioilla. PTL:ää edeltävä viikko oli kaikkea muuta kuin oppikirjamainen. Ei mitään herkistelemistä tai lepoa, vaan pää punaisena painamista ylös alas kallioita. Sieltä se motivaatiokin löytyi. Ja odotukset alkoivat kasvaa PTL:ään. Olisin valmis puristamaan vielä kerran kaikkeni. Viimeisessä kisassani.

Chamonix:ssa valmistautuminen meni päälaelleen. Kisaa edeltävänä yönä heräsin, kun ripuli meinasi tulla housuun ja mahaan koski kovaa. Istuinkin pöntöllä yön aikana enemmän kuin mitä nukuin. Parin tunnin yöunien jälkeen aamiaisen kanssa oli painimista ja se meinasi tulla ylös. Uudelle oksennuksen estolääkkeelle tuli heti käyttöä. 



Kisan ekapäivä meni vatsaongelmien ja voimattoman olon parissa, mutta illalla olotila  muuttui täysin. Askel lensi ja Buetin tunkkaus suorastaan eteni. Sijoituksemmekin oli mukava kanssakilpailijoiden oikkareista huolimatta. Vaijerijaksot ja kova puuskittainen tuuli korkeilla kapeilla harjanteilla sai adrenaliinin kiertämään. Hei, täähän on kivaa! 

Tiimikaverilla alkoivat kuitenkin puolestaan ongelmat toisena päivänä. Miikka taisteli uskomattoman sisukkaasti kolmannen ja neljännen päivän kyllä pelkästään oman kovan päänsä varassa. Itse menin kolme päivää koko ajan mukavuusaluella. 

Torstai-iltana Miikan ongelmat korkeuden kanssa kulminoituivat korkealla harjannejaksolla Rifugio Falleren jälkeen. Päätös keskeyttää ja kävellä omin jaloin alas laaksoon, oli ainut oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Edessä olisi ollut vielä nousua korkeammalle ennen tiputusta Morgexiin. Seuraavan päivän pitkä pätkä yli 2500 metrissä olisi ollut sula mahdottomuus. 

Tietysti ottaa päähän! 

Valtava pettymys! Varsinkin kun olin suunnitellut lopettavani kisaurani ystävien parissa PTL:ssä. Tosin hiukan eri merkeissä. 
Toisaalta näinhän tämän kai pitikin päättyä. Jossain haistapaska collilla kaukana kaikesta glooriasta. 

Omat seikkailut ja rymyt Alpeilla kyllä jatkuvat. Ja tietysti huippuhetket Alppimentoreiden parissa!



lauantai 23. heinäkuuta 2016

Transpyrenea DNF



Alla teksti jonka kirjoitin Fb:hen eilen, kun kylille pääsin. Se kertokoon nyt kaiken.

Oma suoritukseni oli kyllä surkea vitsi. Maailman pisin vuoristokisa ja kohtalokseni muodostui pitkä tasainen hiekkatie. Piriformis hitsasi kiinni iskiashermon kanssa. Ensin jumiutui pakara, sitten reiden ulkosyrjä, ja siitä pikkuhiljaa alas sääreen saakka, lopulta koko vasen jalka oli tunnoton ja voimaton. Tuo on ollut tuttu vaiva tasaisella juostessa kotonakin, muttei koskaan polulla tai mäkitreenien yhteydessä. 

BV1:ssä lääkintähenkilö yritti hieroa ja ruhjoa piriformista ja koko jalkaa, muttei saanut sitä yhtään paremmaksi. Dropbagissa olleella lacrosse-pallollakaan ei lauennut jumit. Mut jätkä laukesi itkuun. Se oli siinä, vaivaiset 180km. Juha yritti vielä tsempata mukaan, raahustetaan tuo seuraava nousu vain pikkuhiljaa... Kyllä tuota puujalkaa olisi vielä voinut raahata pari päivää muttei 800km. Ei se siitä paremmaksi olisi tullut.

Kaivelin omasta dropbagista kaikkea mahdollista tarviketta Juhalle loppumatkaksi. Haikeat hei-heit, nähdään Atlantin rannalla.




keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Travesera Integral Picos de Europa 2016



Tämä kisa on ollut minulla pikkupojan unelmana jo vuosia. Useita kertoja olen myöhästynyt muutamalla minuutilla kisailmoittautumisessa tai systeemi ei ole vain hyväksynyt ilmoa syystä tai toisesta tai arpa ei ole suosinut. Tänä vuonna laitoimme yhteisarvan Annan kanssa. Molemmat tai sitten ei kumpikaan. Kuinka ollakaan onni suosi ja olimme 300 onnekkaan joukossa, jotka 1500 esi-ilmoittautuneesta pääsi mukaan.

Travesera järjestettiin jo 13. kerran. Perinteikäs reitti on 74km ja kokonaisnousua kertyy 6450m+. Suurin osa kisasta kulkee Picos de Europan kansallispuistossa. Reittiä pidetään Espanjan vuoriultrien haastavimpana. 



Reitti osoittautui vielä rajummaksi kuin kisavideoilta tai -rapsoista saattoi aistia. Reitillä oli ihan järjettömiä loputtomia pystysuoria tunkkauksia. Edes PTL:ssä ei ole tullut tuollaisia vastaan. Nousut eivät olleet mitään kiemurtelevaa serpentiinipolkua vaan suoraa tunkkausta kohtisuoraa ylöspäin. Vertailuna Fasaaninousu on loiva. Vastaavasti myös alamäet olivat yhtä jyrkkiä. Useat kiipeilypätkät täydensivät kyllä upean reitin. Italiassa nuo luokiteltaisiin jo via ferrataksi. Yksi pystysuora kettinkipätkä oli aivan jäätävä. Suoraa pudotusta alaspäin oli useita satoja metrejä. 



Lunta oli tolkuttoman pitkiä pätkiä. Tänä vuonna oli kuulemma erityisen paljon, koska toukokuussa oli satanut paljon lunta. Lumi oli pääasiassa pehmeää. Me juoksimme reippaasti lumiset reittipätkät ohitellen juoksijoita. Suurin osa näytti kokemattomilta lumessa kahlaajilta. Talven lumirymyt rocks! Jääraudat oli pakko laittaa yhdessä lumisessa seinäjyrkässä nousussa. Pienikin lipsahdus oli olisi ollut fataali.



Alusta oli pääosin kivistä ja teknistä. Helposti juostavaa pehmeää polkua ei ollut kuin muutama kilometri reitistä. Loppulaskun brutaali 700 vertikaalimetriä vanhaa Rooman valtakunnan aikaista teräväkivistä polkua kruunasi reitin.

Video kisasta täällä

Kisaan lähdin jo ennalta apuajajan asenteella, yrittäisin auttaa Annaa mahdollisimman pitkälle. Tiesin Annan olevan uskomattoman kovassa kunnossa ja vitsailinkin jo etukäteen Annalle podium-paikasta. Minulle tämä kisa tulisi toimimaan yhtenä pitkänä harjoituksena kohti Pyreneitä. Aika pian kuitenkin selvisi, että Annalla kulki todella kevyesti ja minusta ei ollut hänelle edes vetoavuksi. Anna lensikin sitten Urriellun majan jälkeen täysin omaa vauhtiaan. 



Oma palautumiseni Girohaasteen jäljiltä oli pahemmin kesken, mitä olin osannut odottaa. Kroppa ei vain suostunut puristamaan kovemmilla tehoilla. Jalat oli ok, pää oli mukana ja nautin joka hetkestä, mutta joku sisäinen rajoitin oli päällä, mukavuusalueella mentiin. Missään vaiheessa ei tuntunut pahalta, meno oli helppoa, kolmen tunnin yhtämittainen tunkkauskin tuntui mukavalta. Hyvä ja luottavainen mieli tuosta kisasta kuitenkin jäi! Tuota Traveseran tasaista vauhtia pystyn kyllä pitämään yli kymmenen päivää putkeen. Nyt vain järkevästi viimeiset viisi viikkoa ennen Pyreneitä.

Anna sijoittui oman sarjansa kolmanneksi eli pääsi podiumille. Annalla oli upea 40km:n loppukiri ja vaiherikas takaa-ajo. Harmi, että tuon suorituksen arvon vain harva Suomessa oikeasti ymmärtää. 



Kaunein vuorikisa missä olen mukana ollut! 


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Girohaaste viikko 3



Kolmas viikko ja koko Girohaaste paketissa! 

Viikon etapit numeroina:
Ma 23/5 Lepo
Ti 24/5 2130m+
Ke 25/5 1960m+
To 26/5 2400m+
Pe 27/5 3370m+
La 28/5 4320m+
Su 29/7 1630m+
Yht. 15810m+
n. 22h

Kolmannen viikon teemana oli vain roikkua mukana päivä kerrallaan. Kaksi ekaa viikkoa oli mennyt helposti, mutta odottelin vaikeuksia tälle vikalle viikolle. Rasituksen kasautuessa alkaa ilmetä yleensä kaikenlaista pientä kremppaa. Jalat pysyivät kuitenkin koko viikon yllättävän hyvässä kunnossa. Yritin jaksaa huoltaa jalkoja päivittäin, rullailin, sulattelin lacrosse-pallolla jumeja, venyttelin ja hieroin lihaksia. 

Rasituksen ja palautumisen suhteen hyvä mittari mulla on aamupaino. Kun aamupaino alkaa nousta, kroppa on alkanut kerätä nestettä ja on syytä levätä. PTL:n tai Torrin jälkeen painoa on ollut jopa nelisen kiloa enemmän kuin yleensä aamuisin. Silmiä on saanut kaivaa esiin silmäpussien alta. Turvotus on kadonnut vajaassa viikossa. Koko Girohaasteen ajan aamupaino pysytteli lähellä normaalia, mutta nyt perjantaina aamupainoa oli kaksi kiloa normaalia enemmän, lauantaina ja sunnuntaina jo kolme. 



Loppuviikosta oli havaittavissa myös pahanlaatuista tylsistymistä. Perjantai-iltapäivän vikat kaksi tonnia oli pakko vetää pikku kisaa itsensä kanssa all out -tyyliin ja kellottaa nousujen kierrosaikoja, jotta pää pysyi kasassa. Juha pelasti puolestaan kyllä täysin lauantai-illan. Haukottelin ja kroppa olisi halunnut nukkumaan iltamäen alkaessa, mutta jo muutaman nousun ja Juhan hengenluonnin jälkeen rytmi taas löytyi. Eihän se oo muuta kuin tehä se pois!

Kolmannella viikolla karsiutui pois kaikki turha horisontaalinen viuhtominen. Motoksi muodostui: mitä jyrkempi mäki, sitä nopeammin sohvalla!

Kolme viikkoa ja yli 47000m+. Jes, tästä jatketaan nyt sitten oikeilla vuorilla!

Kiitos kaikille aputunkkaajille kolmen viikon aikana, Juhalle, Annalle, Tuomakselle, Tommille, MP:lle, Jussille ja Antille.

 




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Girohaaste viikko 2



Toinen viikko Girohaastetta takana

Viikon etapit numeroina:
Ma 16/5 Lepo
Ti 17/5 3380m+
Ke 18/5 2270m+
To 19/5 1870+
Pe 20/5 2940m+
La 21/5 4770m+
Su 22/5 800m+
Yht. 16030m+
n. 25h



Toisen viikon teemana oli yrittää pysyä terveenä ja pitää paikat kunnossa. Työ luokanopettajana keskellä kulkutauteja ei ehkä ole se ihan optimaalisin girohaasteen tunkkaajalle. Torstaiaamun treenissä mahan kanssa sitten olikin ongelmia ja jätkä oli ihan sumussa ja veltto. Ehdin pelätä jo mahatautia, mutta onneksi perjantaina olo oli superhyvä ja jalka suorastaan lensi. Luultavasti palautuminen oli vain jäänyt vajaaksi keskiviikkoillan riittämättömän syömisen vuoksi.  

Jalat ovat tuntuneet päivä päivältä suorastaan vain paremmilta. Kummallista. Polvi-istuntakin onnistui sunnuntaiaamuna ongelmitta. 




Arki tuo tällaiseen haasteeseen vielä oman lisähaasteensa. Mäkitunkkausten välissä täytyisi ehtiä käymään töissä ja kotonakin saisi välillä näkyä. Niinpä mäkeen on täytynyt suunnata jo aamuneljän jälkeen ennen töitä tai heti töiden jälkeen tai joskus sekä että. Palauttavasta unesta olen joutunut nipistämään, mutta tuohan on vain hyvää lajinomaista treeniä Transpyreneaa, PTL:ää ja 4K:ta varten. 

Mitähän ensi viikko tuo tullessaan?



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Girohaaste viikko 1



Ensimmäinen viikko takana Girohaastetta. 

Yhdeksän ekaa etappia lukuina:

Pe 6/5 100m+
La 7/5 1900m+
Su 8/5 1900m+
Ma 9/5 lepopäivä (tunti palauttavaa kävelyä)
Ti 10/5 2000m+
Ke 11/5 2330m+
To 12/5 2870m+
Pe 13/5 2110m+
La 14/5 1860m+
Su 15/5 400m+
Yht. 15470m+
n.34h

Ensimmäisen viikon teemana oli yrittää päästä rytmiin. Kokemus omilta pitkiltä Alppireissuilta on, että pari kolme ekaa päivää menee oikean rytmin löytämiseen. Muutaman päivän jälkeen Girohaasteeseen muodostuikin rutiini ja sopiva mielentila. Ylämäkitunkkaukset ja alamäkirallattelut menivät omalla painollaan ilman stressiä tai etapin loppua odottaen. Oli vain kiva olla liikkeessä! 

Perjantaina tuntui, että jotain oli tapahtunut yön aikana. Jalka nousi kevyemmin ja koko kroppa tuntui jotenkin paljon voimakkaammalta. Ihan kuin kunto olisi yhtäkkiä noussut pari porrasta. Pyöräilijät puhuvat ympäriajojen ekalla viikolla ajavansa itsensä "formiin". Ehkä kyse oli just tuosta.

Joka päivä onnistuin pitämään treenin kontrollissa ja maksimoimaan palautumisen seuraavaan päivään jo itse treenin aikana. Pidin vauhdin ja sykkeet maltillisina, join säännöllisesti sekä söin tasaisesti ja paljon. Yritin myös keskittyä alamäkijuoksussa tarkkaan ja huolelliseen astumiseen. Tuloksena olikin vain yksi naulaan astuminen ja yksi nilkan pyörähdys. 

Ensi viikolla haaste vaikeutuu. 


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

#Girohaaste 2016



Kesäksi kuntoon tai telakalle!

Talvi ja kevät ovat sujuneet treenien suhteen nousujohteisesti ja pääsääntöisesti suunnitelmien mukaan. Vuoroviikoin ohjelmassa on ollut polkuviikko tai mäkiviikko. Tosin polkuviikollakin olen yrittänyt hakea juostavia nousumetrejä mahdollisimman paljon. Mäkiviikko on sisältänyt reippaasti kävely-juoksumäkeä, rymyä ja 1-2 kertaa pellettireppu selässä tunkkausta.

Mutta jotta kroppa saisi uutta ärsytystä ja treeni olisi enemmän lajinomaista TransPyrenea-kisaa ajatellen, täytyi kehitellä jotain ihan päätöntä. Toukokuun treenipläni on seuraava:

#Girohaaste

06 - 29/5/2016
 


Jokaisena Giroa poljettavana päivänä tunkataan mäkeä (juostaan, kävellään, rymytään). 

Mäkitunkkauksen kokonaisnousun määrittää joko 1) Giron päivän etapin pituus tai 2) päivän etapin poljettu kokonaisnousumäärä. Isompi luku on määräävä!



Giron etapilla poljettu kilometrimäärä muunnetaan mäkitunkkauksen kokonaisnousuksi seuraavalla tavalla:

1 poljettu kilometri on 10 nousumetriä jalan 
(esim. 100km=1000m+).

Haasteen edistymistä voi seurata Instagramista.

Kuka mukana?