Anna ja minä vietimme pitkän treeniviikonlopun ranskalaisen ystävän Laurent Sallen luona Vanoisen kansallispuistossa. Tavoitteenamme oli nauttia kolme pitkää päivää Vanoisen vuoristopoluista ja hyvien ystävien seurasta ja vieraanvaraisuudesta.
Sää ei suosinut meitä viikonlopun aikana. Perjantaiaamupäivänä sää oli upea, mutta jo puolenpäivän aikaan alkoi sataa. Koko lauantain satoi rankasti. Pilvet riippuivat matalalla ja peittivät kaikki näkymät. Ukkonen jyrähteli ajoittain. Ylös huipuille ja harjanteille ei ollut asiaa. Lämpötila alkoi laskea lauantaina. Iltapäivällä lämpötila 2350 metrissä vuoristomajalla oli vain pari plusastetta. Tuore lumi peitti vuoret sunnuntaina jo 1900 metrissä. Sunnuntaiaamupäivänä satoi yhä vettä ja ylempänä lunta. Kylmä tuuli puhalsi voimakkaasti myös alempana laaksossa.
Ennalta suunnitellut viikonlopun päiväreitit piti muuttaa sään vuoksi. Vain perjantaina pystyimme tekemään melkein suunnitelman mukaisen reitin. Joka päivä lähdimme polulle alppistartilla viimeistään kello 5 rankkasateesta huolimatta. Välillä mielialat olivat melko matalla painaessamme tuulta ja tuiskua vastaan märkinä ja kylmissämme. Tunnuslauseeksi viikonlopun aikana meille kuitenkin muodostui toiveikas "Tomorrow will be another day".
Maanantaina ehdin vielä aamulla tekemään upeassa säässä hyvän lyhyen 23km/1700m+ lenkin, joka huipentui yhtämittaiseen 1700 laskumetrin alamäkeen. Oli mahtavaa juosta täysillä alaspäin pieniä mutkittelevia polkuja 45 minuuttia! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Harmittamaan jäi, että ehdimme näkemään vain vilauksen Vanoisesta hyvällä säällä. Vanoisen mansikkapaikat jäivät ensi vuoteen. Viikonlopun aikana nousimme muutaman kerran vain yli 2500 ja 2600 metriin. Hyvällä säällä olisimme käyneet jopa yli 2900 metrissä. Miltä Vanoise sitten näytti? Paratiisilta. Rauhallista luonnontilaista luontoa, upeita jäätiköitä, kaunista ja jylhää sekä paljon marmotteja.
Viikonloppu oli kuitenkin hyvä kesän ensimmäiseksi alppitreeniksi. Saldoksi tuli 150 km ja 9000 nousumetriä. Kausi on vasta alussa. Juissia ja intohimoa jäi vielä paljon seuraaviin kesän reissuihin. Viikonloppu oli myös hyvä testi varusteille. Tällaista keliä on edessä kaikella todennäköisyydellä PTL:n tai TDG:n aikana.
Oma kunto oli taas arvoitus. Miten harjoittelu oli onnistunut? Tänä talvena ja keväänä olin kokeillut toisenlaista lähistymistä kesään kuin aikaisempina vuosina. Nyt olin keskittynyt pitkiin 3-4 päivän mäkitreeniryppäisiin ja jättänyt pitkät tasamaajuoksut tosi vähälle. Harjoitustunteja kertyi vähemmän ja lepoa enemmän kuin aiemmin. Mutta leikkimielinen tavoite eli avaruuden raja 100 km (100 000 nousumetriä) ennen ekaa alppireissua tuli vastaan kesäkuun alussa. Eihän tuossa määrässä mitään järkeä ole, eikä tuosta kannata kenenkään ottaa mallia. Minusta on mukava kokeilla joka vuosi erilaista harjoitteluajatusta. Jokainen niistä on toiminut, enkä osaa sanoa, mikä olisi paras. Tuntuu, että suuri osa harjoittelusta on kuitenkin vain pelkkää lumetta.
Jalat ja kroppa tuntuivat todella hyviltä koko viikonlopun ajan. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että viime kesän vuoristotreeneillä ja -kisoilla olisi edelleen suuri vaikutus. Ihan kuin oma pohjakunto olisi yhden portaan ylempänä ja olisin valmiimpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Voisiko viime kesän tekemisellä olla suurempi vaikutus kuin koko talven ja kevään puuhastelulla?
Sää ei suosinut meitä viikonlopun aikana. Perjantaiaamupäivänä sää oli upea, mutta jo puolenpäivän aikaan alkoi sataa. Koko lauantain satoi rankasti. Pilvet riippuivat matalalla ja peittivät kaikki näkymät. Ukkonen jyrähteli ajoittain. Ylös huipuille ja harjanteille ei ollut asiaa. Lämpötila alkoi laskea lauantaina. Iltapäivällä lämpötila 2350 metrissä vuoristomajalla oli vain pari plusastetta. Tuore lumi peitti vuoret sunnuntaina jo 1900 metrissä. Sunnuntaiaamupäivänä satoi yhä vettä ja ylempänä lunta. Kylmä tuuli puhalsi voimakkaasti myös alempana laaksossa.
Ennalta suunnitellut viikonlopun päiväreitit piti muuttaa sään vuoksi. Vain perjantaina pystyimme tekemään melkein suunnitelman mukaisen reitin. Joka päivä lähdimme polulle alppistartilla viimeistään kello 5 rankkasateesta huolimatta. Välillä mielialat olivat melko matalla painaessamme tuulta ja tuiskua vastaan märkinä ja kylmissämme. Tunnuslauseeksi viikonlopun aikana meille kuitenkin muodostui toiveikas "Tomorrow will be another day".
Maanantaina ehdin vielä aamulla tekemään upeassa säässä hyvän lyhyen 23km/1700m+ lenkin, joka huipentui yhtämittaiseen 1700 laskumetrin alamäkeen. Oli mahtavaa juosta täysillä alaspäin pieniä mutkittelevia polkuja 45 minuuttia! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Harmittamaan jäi, että ehdimme näkemään vain vilauksen Vanoisesta hyvällä säällä. Vanoisen mansikkapaikat jäivät ensi vuoteen. Viikonlopun aikana nousimme muutaman kerran vain yli 2500 ja 2600 metriin. Hyvällä säällä olisimme käyneet jopa yli 2900 metrissä. Miltä Vanoise sitten näytti? Paratiisilta. Rauhallista luonnontilaista luontoa, upeita jäätiköitä, kaunista ja jylhää sekä paljon marmotteja.
Viikonloppu oli kuitenkin hyvä kesän ensimmäiseksi alppitreeniksi. Saldoksi tuli 150 km ja 9000 nousumetriä. Kausi on vasta alussa. Juissia ja intohimoa jäi vielä paljon seuraaviin kesän reissuihin. Viikonloppu oli myös hyvä testi varusteille. Tällaista keliä on edessä kaikella todennäköisyydellä PTL:n tai TDG:n aikana.
Oma kunto oli taas arvoitus. Miten harjoittelu oli onnistunut? Tänä talvena ja keväänä olin kokeillut toisenlaista lähistymistä kesään kuin aikaisempina vuosina. Nyt olin keskittynyt pitkiin 3-4 päivän mäkitreeniryppäisiin ja jättänyt pitkät tasamaajuoksut tosi vähälle. Harjoitustunteja kertyi vähemmän ja lepoa enemmän kuin aiemmin. Mutta leikkimielinen tavoite eli avaruuden raja 100 km (100 000 nousumetriä) ennen ekaa alppireissua tuli vastaan kesäkuun alussa. Eihän tuossa määrässä mitään järkeä ole, eikä tuosta kannata kenenkään ottaa mallia. Minusta on mukava kokeilla joka vuosi erilaista harjoitteluajatusta. Jokainen niistä on toiminut, enkä osaa sanoa, mikä olisi paras. Tuntuu, että suuri osa harjoittelusta on kuitenkin vain pelkkää lumetta.
Jalat ja kroppa tuntuivat todella hyviltä koko viikonlopun ajan. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että viime kesän vuoristotreeneillä ja -kisoilla olisi edelleen suuri vaikutus. Ihan kuin oma pohjakunto olisi yhden portaan ylempänä ja olisin valmiimpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Voisiko viime kesän tekemisellä olla suurempi vaikutus kuin koko talven ja kevään puuhastelulla?
Team Mountain Flowers
Lisää kuvia eli more photos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti