perjantai 24. syyskuuta 2010

Tor des Géants 2010



Courmayeur, Italia 12.-18.9.2010


Tor des Géants oli nimensä mukaisesti todellinen jättiläisten kierros! Kulissit kisan ympärille loivat Mont Blanc, Monte Rosa, Cervino, Gran Paradiso ja Rutor. Reitti oli tekninen, vaativa ja jopa julma mutta niin mielettömän kaunis. Korkeita vuoria, pitkiä jyrkkiä laskuja ja nousuja, ja hyvin vähän tieosuuksia. Jättiläisten kierros 335km ja 24000m+!

Järjestävä organisaatio Courmayeuer Trailers oli koonnut 1200 vapaaehtoista Aostan laaksoon ja sitä ympäröiville vuorille. Jokaista juoksijaa kohti oli siis neljä vapaaehtoista. Kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti ja helposti. Reitti oli merkattu hyvin maastoon. Ihmiset olivat aidosti lämpimiä ja ystävällisiä. Koko kisaa ympäröi mielettömän tiivis ja käsinkosketeltava tunnelma.



Lähdin kisaan ystäväni Laurent Sallen kanssa. Tarkoituksenamme oli juosta kisa yhdessä lähdöstä maaliin ilman mitään aikatavoitteita. Ainoana päämääränä oli maaliin pääsy. Koko kisa oli arvoitus kaikille osallistujille, koska kukaan ei ollut vielä osallistunut näin pitkään ja kokonaisnousultaan rankkaan nonstop-vuoristokisaan. Monilla oli kokemusta PTL:stä, mutta sekin on "vain" 240 km pitkä ja kokonaisnousua reitillä kertyy 18000m+. Kysymysmerkki oli myös Laurentin polvet, jotka kipeytyivät pahasti UTMB-kisassa. Hän sai vahvan lääkekuurin ja kolme kertaa päivässä ultraäänihoitoa kisojen välisen kahden viikon ajan. Kuinka polvet kestäisivät TDG:n?



Väliaikoja ja hiukan untakin väliin:

La Thuile 17km 3h06
Valgrisenche 49km 11h05
Cogne 102km 29h06 (unta 2h30)
Donnas 149km 44h52 (unta 1h30)
Niel 186km 61h46 (unta 2h)
Gressoney 200km 68h24 (unta 2,5h)
Cretaz 236km 84h10 (unta 5h)
Ollomont 283km 107h16 (unta 3h)
Courmayeur 334km 128h41



Kisan aikana nukuin n. 16 tuntia. Usein uni oli katkonaista ja levotonta. Ainoastaan Cretazissa nukuin viisi tuntia yhtäjaksoisesti kertaakaan välillä heräämättä. Tarkoituksenamme oli silloin nukkua vain kolme tuntia, mutta koska sängyt sijaitsivat Cretazin huoltopaikalla elokuvateatterin hämärässä salissa ja salin loistava akustiikka söi menevien ja tulevien juoksijoiden kolinat sekä kuorsaukset, tuhinat ja unissa puhumiset, nukuimme erinomaisesti. Yleensä makuusaleissa oli melko levotonta ja äänekästä, puhetta, naurua, kännykän piippausta sekä reppujen ja laukkujen säätämisestä aiheutuvaa meteliä. Korvatulpat tosin onneksi vaimentavat osan äänistä. Toinen loistava nukkumispaikka oli Nielissä, jossa lepopaikat oli sijoitettu yksityiskodin kahden hengen makuuhuoneisiin.

Laurent sai isot rakot jalkapohjiin jo ensimmäisenä yönä. Koskaan aikaisemmin hänelle ei ole tullut rakkoja yhteisissä pitkissä juoksuissamme. Huoltopisteiden lääkärit saivat kuitenkin ihmeitä aikaan. Kisan loppua kohti hänen molemmat jalkapohjansa oli teipattu jo kokonaan. Tämä tietysti hidasti juoksua alamäissä. Kahtena viimeisenä päivänä myös Laurentin kipeytyneet polvet hidastivat vauhtiamme. Viimeiseen laskuun Rifugio Bertonelta Courmayeuriin annoin Laurentille puolen tunnin etumatkan ja makoilin sen aikaa aurinkotuolissa, juttelin englantilaisen toimittajan kanssa ja nautiskelin kisan ainutta oluttani.




Minulla taas oli kisan aikana kaksi vaikeaa hetkeä. Ensimmäinen oli maanantaina noustessamme reitin korkeimmalle kohdalle Col Losonille. Väsymys ja unen puute alkoivat jo painaa, polttava aurinko hiillosti, ja olisiko korkeudellakin (3296m) ollut jotain vaikutusta. Viimeiset sata nousumetriä olivat todella hitaita. Toinen vaikea hetki osui loputtomalta tuntuneeseen lähestymisnousuun Col Malatralle. Edellä menevien keinuvien jalkojen tuijotus alkoi hypnotisoida minua ja tunsin pyörrytystä. Tietysti alla vaikutti myös väsymys sekä energian ja nesteen puute. Onneksi pyörrytys meni nopeasti ohi, kun tankkasin ja jätin väliä edellä menevään enkä enää tuijottanut hänen jalkojaan.



Kisa oli meille myös hyvä kulttuurimatka Aostan laaksoon. Jokaisella huoltopisteellä istuimme rauhassa alas ja jutustelimme järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa. Taukohetkemme kestivät 30-50 minuuttia. Tutuistuimme lukemattomaan määrään paikallisia juustoja ja maistelimme erilaisia ilmakuivattuja lihoja (niin koti- kuin villieläintenkin lihoja). Opimme paljon muistakin paikallisista herkuista ja viineistä, historiasta, tavoista, maanviljelystä, metsästyksestä ja kielestä. Huoltopaikoilla turinoidessamme moni juoksija käväisi nopeasti tankkaamassa pisteellä ja jatkoi matkaansa. Usein ohitimme kuitenkin samat juoksijat ennen seuraavaa huoltopistettä.

Kaiken kaikkiaan kisa meni minulta läpi kuitenkin melko helposti. Jalkoihin ei tullut yhtään rakkoa, lihaksissa ei ollut mitään kipuja tai jäykkyyksiä, eivätkä polvetkaan kipeytyneet. Seuraavana päivänäkin kävelin normaalisti. Jalat eivät olleet yhtään kipeät. Valmistautuminen kisaan oli siis onnistunut. Talven ja kevään jättäritreenit sekä kesän pitkät treenit Alpeilla olivat purreet. Tietysti vuosien kokemus vuoristojuoksuista myös auttoi. Tai sitten koko kisa tuli otettua liian iisisti. Fyysisesti olin sellaisessa kunnossa, että loppuajasta olisi lähtenyt helposti 10-20 tuntia, jos olisin mennyt omaa vauhtiani. Mutta uskon, että leppoisalla asenteella, ihmisistä, maisemista ja koko tapahtumasta naatiskelulla oli suuri vaikutus maaliin pääsyyni. Vaikka kisa olikin fyysisesti todella rankka, se oli henkisesti helppo ja jopa miellyttävä. Aina oli aikaa poimia vaikka polun varrelta mustikoita ja puolukoita tai nauttia ylimääräinen vartti mustikkapiirakasta ja tuplaespressosta Rifugio Bonattilla.



Kisan aikana keskustelin paljon myös muiden juoksijoiden kanssa. Juoksimme Laurentin kanssa joskus pitkiäkin pätkiä muiden juoksijoiden kanssa yhtä matkaa. Se oli loistava mahdollisuus jakaa kokemuksia ja tuntemuksia. Belgialaisen Isabelle Ostin kanssa kuljimme kaksi mahtavaa viimeistä päivää yhdessä. Juoksijoiden yhteishenki tiivistyi upeasti päivä päivältä loppua kohden. Päätösjuhlassa minulla ja Laurentilla olikin sitten paljon tuttuja, niin juoksijoita kuin järjestäjiäkin, joiden kanssa jutella ja muistella kisaa. Uusia ystäviä tarttui tuliaisiksi paljon tältä kisaviikolta. Päällimmäisenä muistissa kisasta ovatkin juuri ihmiset ja heidän kanssaan jaetut hetket ja keskustelut, yhteiset kokemukset.



Kisa kulki upeissa maisemissa Alta Via 1:tä ja Alta Via 2 :ta seuraillen. Valitettavasti yöllä moni hieno paikka jäi näkemättä. Erityisesti mieleen on jäänyt kaikista paikoista ja maisemakuvista Alppien reunalla sijainnut Rifugio Coda. Sieltä etelään katsoessa aukeaa Italia tasaisena aakeena laakeena, mutta pohjoisessa Alpit jatkuvat loputtomina huippuina ja kaukaisuudessa häämöttävät mahtavat Mont Blanc, Cervino, Monte Rosa ja Gran Paradiso. Sinne täytyy palata joskus vielä omien lasten kanssa!





Kisaan starttasi 356 juoksijaa, joista maaliin pääsi 179. Oma sijoitukseni oli 80. Mutta ennen ylimääräisiä loppunaatiskelujamme Rifugio Bonattilta maaliin, sijoitukseni oli 70. Eli jos olisimme jatkaneet yhtä matkaa Isabellen kanssa maaliin saakka, sijoitukseni olisi ollut kymmenen pykälää parempi.



Kisaa suosi loistava sää. Vain ensimmäisenä yönä satoi kevyesti. Aurinko paistoi tai oli puolipilvistä. Muutamana iltapäivänä aurinko paistoi todella kuumasti. Yölläkään lämpötila ei laskenut pakkasen puolelle.




Reitillä oli kolmenlaisia huoltopisteitä: vesipisteitä, ruokapisteitä sekä basecampejä. Usein vesipisteillä oli myös upea kattaus monenlaista kiinteää ruokaa. Parhaat muistot huoltopisteiltä ovatkin juuri kahdelta vesipisteeltä, joissa yllätykseksemme olikin tarjolla mitä erikoisimpia paikallisia juustoja, lihoja ja muita herkkuja. Basecampeissa oli lisäksi tarjolla lämmintä ruokaa, usein pastaa ja vihanneskeittoa. Basecampeissa oli mahdollisuus nukkua pitempään kuin muilla huoltopisteillä, joissa lepoaika oli rajattu 1-2 tuntiin. Jokainen juoksija sai juoksunumeroa noutaessaan keltaisen putkilaukun, johon oli mahdollisuus laittaa esim. vaihtovaatteita ja omia eväitä. Tätä keltaista laukkua järjestäjät sitten kuljettivat aina basecampista toiseen odottamaan juoksijaa. Jokaisessa basecampissä annettiin puinen eläinaiheinen mitalin, jossa luki paikkakunnan nimi. Viimeisen mitalin sai maalissa Courmayeurissa. Hieno idea järjestäjiltä.



Tor des Géants oli mielettömän upea kokemus!

Lisää kuvia eli MORE PHOTOS

Video kisan startista

tiistai 31. elokuuta 2010

TDS 2010 UTMB 2010

Chamonix 28.-29.8.2010

Mitähän tästä nyt kirjoittaisi ...?

UTMB ja CCC keskeytettiin perjantai-illalla huonon sään takia. TDS peruttiin. Yön aikana järjestäjät päättivät järjestää korvaavan juoksun Courmayeur - Champex - Chamonix lauantaina klo 10 alkaen. Mukaan mahtuisi maksimissaan 1500 TDS:n, UTMB:n ja CCC:n juoksijaa. Chamonix'sta luvattiin kuljettaa busseilla 1000 juoksijaa Courmayeuriin. Kun kisat keskeytettiin, olimme ehtineet jo siirtyä bussilla tunnelin läpi Courmayeuriin. Hyvä tsäkä. Yön aikana ei tosin tullut nukuttua kuin alle tunti urheiluhallin lattialla.

Vaikka mitä tahansa spekulaatiota, aggressioita ja shittiä Chamonix'ssa kisaviikonloppuna kuulikin ja mitä tahansa eri foorumeilla yhä keskustellaankin järjestäjien toimista, niin kisojen keskeyttäminen oli ainoa oikea ratkaisu järjestäjiltä. Se siitä ja eteenpäin.



Laurent, Janne ja Anna


Hei! Täällähän on muitakin suomalaisia.
Iloisia trailaajia ekassa nousussa: Ilari ja Anna.


Naatitaan!

Juoksu eteni Annan piiskatessa välillä meitä miehiä reippaampaan menoon. Olin Laurentin kanssa enemmän tai vähemmän treenimoodilla ja yritimme säästellä paikkoja. Polut olivat todella mutaisia ja liukkaita. Aikaa käytimme 88 km:n (5100m+) reittiin 18 tuntia. Anna oli hienosti oman sarjansa 12.

TDS-reitin vaihtuminen UTMB-reitiksi oli iso pettymys meille. TDS-reitti olisi tarjonnut "villimpiä" maisemia, korkeammalla pienempiä polkuja sekä pitempiä ja jyrkempiä nousuja ja laskuja. Nyt juostiin pitkiä pätkiä myös asvaltilla. TDS olisi myös toiminut paremmin TDG:n harjoituksena. Mutta hienoa, että pääsimme juoksemaan edes korvaavan kisan.

Nykymakuuni UTMB-reitti on liian tasainen ja se kulkee liikaa laakson pohjia. Pidän "sahalaitareiteistä", joissa heti laskun jälkeen lähdetään uuteen nousuun. Ja mahdollisimman jyrkkään ja pitkään.

Mutta upea kokemus! Ja hauskaa oli!! Ja ensi vuonna sitten yhdessä PTL:ään?

perjantai 13. elokuuta 2010

Off Verbier - Zermatt

4.-8.8. Sveitsi



Useita vuosia mielessä oli kaihertanut projekti juosta Chamonix'sta Zermattiin. Alkukipinän ajatukselle olin saanut joskus törmättyäni kirjaan nimeltä Walker's Haute Route. Kirjan kuvaaman reitin alkupää Chamonix'sta Champex'iin on tullut minulle jo liian tuttuksi viime vuosien aikana. Champex'sta Le Châbleen reitti kulkee laakson pohjalla, eikä sitä voi kutsua todellakaan Haute Routeksi. Joten luonteva aloituspaikka reissulle oli Verbier.

Nyt tuli hyvä tilaisuus juosta reitti Annan kanssa osana hänen valmistautumistaan TDS:ään. Siksi tällä kertaa ei kysymyksessä ollut nonstopjuoksu vaan etappijuoksu sopivan haastavin päivämatkoin Annan vauhdilla.

Alustavaa reittisuunnitelmaamme jouduimme muuttamaan reissun aikana, kun vatsapöpö iski ja vei mehut ja toi kuumeen. Reittimme muotoutui lopulta seuraavaksi:

Verbier (1500m) - Les Ruinettes ( 2200m) - Col Termin (2648m) - Cabane de Louvie (2207m) - Col de Louvie (2921m) - Col de Prafleuri (2965m) - Cabane de Prafleuri (2624m) - Col des Roux (2804m)- Lac des Dix (2364m) - Col de Riedmatten (2919m) - Arolla (2000m) - Les Hauderes (1452m) - La Sage (1667m) - Villa (1714m) - Col de Torrent (2919m) - Barrage de Moiry (2249m) - Col de Sorebois (2835m) - Zinal (1675m) - Forcletta (2874m) - Gruben (1822m) - Augstbordpass (2894m) - Jungen (1955m) - St. Niklaus (1127m) - Täsch (1438m) - Täcshalp (2214m) - Ober Sattla (2693m) - Tufteren (2215m) - Zermatt (1606m)





Hieno reissu. Upeita maisemia. Ja kaikki vuodenajat muutamassa päivässä! Erityisesti mieleen jäi pitkä päivä sankassa lumisateessa raekuurojen ryydittämänä vaikeassa teknisessä maastossa.

Lisää kuvia reissusta eli PHOTOS

torstai 29. heinäkuuta 2010

Off Tour des Combins

24.-25.7.2010 Bourg St Pierre, Sveitsi



Sven Thorin ja Janne

Viikonlopun tavoitteenani oli juosta läpi vuoristovaellusreitti Tour des Combins (TDC) nonstoppina yhdessä viime vuonna PTL:ssä tapaamani ranskalaisen Sven Thorinin kanssa. Suunnitelmissamme oli tehdä muutama variaatio perus-TDC-reittiin tämänvuotisen PTL-reitin hengessä.

Aloitimme lauantaina aamuneljältä seuraamalla PTL 2010 -reittiä Bourg St. Pierrestä (1632m) Col de Lanelle (3033m). Lasku Col de Lanelta oli vaarallisen jäinen. Uuden lumen alla oli peilikirkasta jäätä, jolla liu'uimme melko holtittomasti. Laskun jälkeen nousimme Mont Rogneux'lle (3083m). Sieltä laskeuduimme Cabane de Millelle, josta jatkoimme virallista TDC-reittiä. Edellisen illan aikana oli satanut, ja sade oli tullut lumena yli 2700 metrissä. Tämä reitin osa oli tekninen, ja liukas lumi lisäsi vielä vaativuutta. Selänne ylös Mont Rogneux'lle ja alas sieltä oli paikoitellen todella kapea ja pudotus alaspäin oli äkkijyrkkä. Selänteen ilmavuus jäi valitettavasti kuitenkin mielikuvituksen varaan, koska olimme pilven sisällä.



ylös kohti Col de Lanea


jäistä liukua alas Col de Lanelta




nousu Mont Rogneux'lle



Mont Rogneux

molemmilta puolilta jyrkkä tiputus alas jonnekin

Sää oli koko lauantain pilvinen, ja etenemimmekin suurimmaksi osaksi pilvien sisällä. Upeat maisemat, jäätiköt, laaksot ja vuoret jäivät ihailtaviksi toisen kerran. Iltaa kohti tuuli alkoi voimistua, ja auringon laskettua lämpötila laski lähelle nollaa. Voimakkaan tuulen vuoksi ilma tuntui todella kylmältä. Yöllä minulla oli päällä kaksi pitkähihaista paitaa, tuulitakki ja kuoritakki, ja siitä huolimatta tärisin kylmissäni vaikka juoksin. Yön aikana pilvet väistyivät ja saimme ihailla upeaa tähtitaivasta ja täyttäkuuta.


pilvien takaa pilkottaa Glacier de Corbassiere





Lac de Mauvoisin

Aamuyöstä neljän aikaan saavuimme Rifugio Champilloniin ja päätimme mennä sisään lämmittelemään ja odottelemaan auringonnousua. Yön kylmimmät tunnit olisivat olleet vielä edessä ja aloimme olla jo todella jäässä. Nukuimme vuoristomajan tuvan kylmällä lattialla katkonaisesti muutaman tunnin. Dormin puolelle emme menneet kolistelemaan, vaan yritimme olla mahdollisimman hiljaa tuvan puolella. Vuoristomajan vahtia emme uskaltaneet herättää, koska muutaman kerran aikaisemmin vuoristomajoilla olen kokenut tylyn kielteisen vastaanoton aamuyöstä.

Mikä ilme olikaan tytöllä, joka tuli valmistamaan aamiaista, kun hän näki kaksi outoa miestä tuvassa. Aamukahvin jälkeen auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta jatkoimme matkaa kohti Col Champillonia. Tuuli tosin oli koko sunnuntain edelleen todella voimakas.


sunnuntaiaamuna aamuauringon lämmittäessä

Col Champillon (2708m)

Reitin loppuosa St. Rhémysta Col du Grand St. Bernardin kautta Bourg St. Pierreen oli meluinen ja stressaava, koska koko matkan laaksossa kulkee myös vilkkaasti liikennöity autotie. Se on etenkin turistien suosiossa. Jatkuvat moottoripyörien kiihdytysäänet kaikuivat kovina laaksoa ympäröivistä vuorista. Vähän tylsä päätös reissullemme. Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa Col du Grand St. Bernardilta PTL 2010 reittiä Pointe de Drônen (2949m) ja Pointe des Six Grosin (2873m) kautta Bourg St Pierreen. Mutta koska Pointe de Drône oli pilvien peitossa, päätimme jättää sen valloittamisen ensi vuoteen. Takaisin Bourg St. Pierressä olimme sunnuntai-iltapäivänä.

taustalla Pointe de Drône

Col du Grand St. Bernard

Reittimerkinnät Sveitsin puolella ovat selviä ja niitä on jopa liiankin usein. Mutta Italian puolelle siirryttäessä merkinnät harvenevat ja välillä niitä ei ollut ratkaisevissa kohdin. Yöllä koimme muutaman ongelmallisen tilanteen juuri Italian puolella, kun polku katosi kokonaan tai muuttui kymmeneksi eri suuntaan risteäväksi lehmäpoluksi. Mitään reittimerkintöjä ei löytynyt mistään suunnasta haravoimalla, eikä pelkällä suunnalla eteneminen ollut järkevää maaston takia. Näissä paikoissa oli vain laskeuduttava alemmas laaksoon ja edettävä selkeitä teitä pitkin. Mielenkiintoista oli myös se, että sveitsiläinen kartta alueesta tarjosi paljon tarkemman ja ajanmukaisemman informaation kuin italialainen kartta. Tämä selvisi meille tosin vasta kantapään kautta.




mustalla meidän kulkema reitti
punaisella PTL 2010 reitti

Mukava treeni lauantain harmaudesta huolimatta (100km/7800m+). Tämä oli erittäin hyvä harjoitus tulevaa Tor des Géantsia ajatellen. Syyskuun puolivälin kisassa on luvassa varmasti lunta ja kylmiä öitä.

Lisää kuvia reissusta eli PHOTOS


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Off TDS 2010

5.-7.7. Courmayeur - Chamonix



Anna ja Janne

Tulevaan elokuun lopun TDS -kisaan harjoittelimme Annan kanssa juoksemalla reitin läpi kolmessa päivässä. Seurailimme virallista kisareittiä pääosin muutamaa omaa variaatiota ja yhtä pummia lukuun ottamatta. Ne tosin toivat mukanaan lisänousumetrejä. Tarkoituksella jätimme tasaisemman viimeisen pätkän Les Houchesista Chamonix'hin kisapäivän huipennukseksi ja loppurutistukseksi. Sää oli helteinen ja upea koko reissun ajan. Hikistä mutta hauskaa!



1. päivä Courmayeur - Bourg St Maurice 40km/2000m+
2. päivä Bourg St Maurice - Col du Joly 35km/3100m+
3. päivä Col du Joly - Les Houches 30km/1800m+/2700m-

Reitin upein kohta on ehdottomasti ilmava ja kapea selänne Aiguille Croche - Mont Joly, josta avautuu upeat näkymät Mont Blancin massiiville. Toiselle puolelle Megèven suuntaan rinne tippuu jyrkästi alaspäin. Ensimmäistä kertaa pääsin nauttimaan Mont Jolylta avautuvista maisemista ilman pilviä. Tai ukkosta. Mont Jolylta alkaakin sitten kisan pisin lasku, melkein 1600m laskumetriä.


Aiguille Croche - Mont Joly


Toinen ehdoton suosikkini reitistä on pätkä Col de la Forclaz - Passeur de Pralognan: pieniä järviä, jyrkkiä rinteitä, teräviä vuorenhuippuja ja luonnon rauhaa syrjässä asutukselta ja autoteiltä. Lasku Passeur de Pralognanilta alas on jyrkkä ja tekninen. Siellä pääsimme myös laskettelemaan.







Passeur de Pralognan



Tällä TDS:n reitillä on ehdottomasti oma luonteensa verrattuna CCC:hen ja UTMB:hen. Polut ovat kapeampia ja vähemmän kuljettuja kuin UTMB:n rollaattoribaanat. Reitti menee myös monessa kohdin syrjäisemmissä ja karummissa paikoissa (poikkeuksena tosin erityisesti motoristien suosimat Col du Petit St Bernard ja Cormet de Roseland). Mont Jolyn ja Passeur de Pralognan laskut ovat vaativampia kuin UTMB:n laskut. Lisäksi reitti kulkee yli 30 kilometriä melkein yhtäjaksoisesti yli 2000 metrissä.





Naatitaan!

Lisää kuvia reissusta löytyy täältä.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Montagnhard 2010

3.7.2010 St Nicolas de Véroce 56km/5000m+



St Nicolas de Véroce klo 03.00
Janne, Laurent Salle, Olivier Jacqueau


Kisan tavoitteena minulla oli viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa vuorilla ja tehdä siinä samalla hyvä pitkä harjoitus. Loppuajalla ja sijoituksella ei ollut merkitystä. Toiveena oli myös yrittää pitää paikat ehjinä, koska maanantaina oli edessä kolmen päivän treenijuoksu (110km/7000m+) vaimon kanssa TDS:n reittiin tutustuen. Alun perin tarkoituksena oli juosta pitkä kisa 120km ja 10000m+, mutta toisin sitten kävi.

Lämpötila juoksun aikana kohosi +30 asteeseen, mutta missään vaiheessa meno ei tuntunut liian tuskaiselta. Kunto tuntui todella vahvalta, ja vatsakin toimi normaalisti helteestä huolimatta. Palautuminen edelliseltä reissulta oli sujunut hyvin.

Reitin korkein kohta Mont Joly oli vielä pilvetön lähtiessämme nousemaan Les Contaminesin kylästä kohti sitä. Mutta pitkän nousun aikana taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Pian ukkosmyrsky salamoi ja jyrisi joka puolella. Järjestäjien edustajat käskivät meidän pysähtyä odottamaan Mont Jolyn juurella olevalle chalet'lle (Les Marmottes) ukkosmyrskyn ohimenemistä ja lisäohjeita. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Reilun kahden tunnin aikana sinne kertyi juoksijoita yli 30. Aluksi pidimme sadetta katoksen alla, mutta kun rankkasade alkoi tulla vaakatasossa, siirryimme lampolan puolelle. Onneksi lampola oli pesty talven jäljiltä! Lammastilan emäntä tarjoili myrskyä pitäville juoksijoille teetä, kahvia ja omalla tilalla tehtyä juustoa.

Kun ukkosmyrsky hiljeni, järjestäjiltä tuli lupa jatkaa juoksua ja nousemista Mont Jolylle. Järjestäjät tarjosivat myös mahdollisuuden keskeyttää kisa juoksemalla alas St Nicolas de Veroceen ja saada siten lyhyemmän 56km:n kisan finisher-titteli. Kilpailun läpiviemiselle järjestäjät eivät voineet antaa tietysti tässä vaiheessa mitään varmuutta. Mahdollista oli, että kisa jouduttaisiin keskeyttämään taas joksikin aikaa, jos ukkonen alkaisi uudestaan. Monenlaista spekulaatiota, muttaa ja jossia oli ilmassa lampolan suojassa.

Olivierilla kypsyi päätös kisan keskeyttämiseen. Pitkän miettimisen jälkeen minä ja Laurent päätimme juosta Olivierin kanssa alas maaliin St Nicolas de Véroceen. Omalla kohdallani päätökseen vaikutti kisan jatkumisen epävarmuus. En halunnut taas odotella mahdollisesti jossain lampolassa tai navetassa. Halusin olla hyvissä ajoin sunnuntaiaamupäivällä maalissa, jotta ehtisin levätä ennen Off TDS:ää. Asiaan vaikutti myös se, että olimme viikonlopun Olivierin vieraina. Silti minun oli vaikea tehdä jo toinen perättäinen keskeyttämispäätös tänä kesänä, vaikka syyt ja olosuhteet olivatkin erilaiset. Sunnuntaiaamuna herätessäni fiilikset olivatkin alhaalla, mutta pari kuppia mustaa kahvia, lautasellinen croissantteja ja hyvä treeni vuorilla sai taas fiilikset nousemaan. Nyt reilu viikko kisasta ja upea 5 päivän alppitreenipätkä takana keskeyttämispäätös tuntuu merkityksettömältä.

Noin puolet lampolan suojassa olleista juoksijoista jatkoi kisaa ja puolet päätti keskeyttää kisan.
120km:n kisaan starttasi 134 juoksijaa, joista maaliin pääsi 35.

Upea kokemus ja hyvä treeni kuitenkin (taas)!

Muutama kuva alla ja lisää kuvia löytyy täältä.