torstai 29. heinäkuuta 2010

Off Tour des Combins

24.-25.7.2010 Bourg St Pierre, Sveitsi



Sven Thorin ja Janne

Viikonlopun tavoitteenani oli juosta läpi vuoristovaellusreitti Tour des Combins (TDC) nonstoppina yhdessä viime vuonna PTL:ssä tapaamani ranskalaisen Sven Thorinin kanssa. Suunnitelmissamme oli tehdä muutama variaatio perus-TDC-reittiin tämänvuotisen PTL-reitin hengessä.

Aloitimme lauantaina aamuneljältä seuraamalla PTL 2010 -reittiä Bourg St. Pierrestä (1632m) Col de Lanelle (3033m). Lasku Col de Lanelta oli vaarallisen jäinen. Uuden lumen alla oli peilikirkasta jäätä, jolla liu'uimme melko holtittomasti. Laskun jälkeen nousimme Mont Rogneux'lle (3083m). Sieltä laskeuduimme Cabane de Millelle, josta jatkoimme virallista TDC-reittiä. Edellisen illan aikana oli satanut, ja sade oli tullut lumena yli 2700 metrissä. Tämä reitin osa oli tekninen, ja liukas lumi lisäsi vielä vaativuutta. Selänne ylös Mont Rogneux'lle ja alas sieltä oli paikoitellen todella kapea ja pudotus alaspäin oli äkkijyrkkä. Selänteen ilmavuus jäi valitettavasti kuitenkin mielikuvituksen varaan, koska olimme pilven sisällä.



ylös kohti Col de Lanea


jäistä liukua alas Col de Lanelta




nousu Mont Rogneux'lle



Mont Rogneux

molemmilta puolilta jyrkkä tiputus alas jonnekin

Sää oli koko lauantain pilvinen, ja etenemimmekin suurimmaksi osaksi pilvien sisällä. Upeat maisemat, jäätiköt, laaksot ja vuoret jäivät ihailtaviksi toisen kerran. Iltaa kohti tuuli alkoi voimistua, ja auringon laskettua lämpötila laski lähelle nollaa. Voimakkaan tuulen vuoksi ilma tuntui todella kylmältä. Yöllä minulla oli päällä kaksi pitkähihaista paitaa, tuulitakki ja kuoritakki, ja siitä huolimatta tärisin kylmissäni vaikka juoksin. Yön aikana pilvet väistyivät ja saimme ihailla upeaa tähtitaivasta ja täyttäkuuta.


pilvien takaa pilkottaa Glacier de Corbassiere





Lac de Mauvoisin

Aamuyöstä neljän aikaan saavuimme Rifugio Champilloniin ja päätimme mennä sisään lämmittelemään ja odottelemaan auringonnousua. Yön kylmimmät tunnit olisivat olleet vielä edessä ja aloimme olla jo todella jäässä. Nukuimme vuoristomajan tuvan kylmällä lattialla katkonaisesti muutaman tunnin. Dormin puolelle emme menneet kolistelemaan, vaan yritimme olla mahdollisimman hiljaa tuvan puolella. Vuoristomajan vahtia emme uskaltaneet herättää, koska muutaman kerran aikaisemmin vuoristomajoilla olen kokenut tylyn kielteisen vastaanoton aamuyöstä.

Mikä ilme olikaan tytöllä, joka tuli valmistamaan aamiaista, kun hän näki kaksi outoa miestä tuvassa. Aamukahvin jälkeen auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta jatkoimme matkaa kohti Col Champillonia. Tuuli tosin oli koko sunnuntain edelleen todella voimakas.


sunnuntaiaamuna aamuauringon lämmittäessä

Col Champillon (2708m)

Reitin loppuosa St. Rhémysta Col du Grand St. Bernardin kautta Bourg St. Pierreen oli meluinen ja stressaava, koska koko matkan laaksossa kulkee myös vilkkaasti liikennöity autotie. Se on etenkin turistien suosiossa. Jatkuvat moottoripyörien kiihdytysäänet kaikuivat kovina laaksoa ympäröivistä vuorista. Vähän tylsä päätös reissullemme. Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa Col du Grand St. Bernardilta PTL 2010 reittiä Pointe de Drônen (2949m) ja Pointe des Six Grosin (2873m) kautta Bourg St Pierreen. Mutta koska Pointe de Drône oli pilvien peitossa, päätimme jättää sen valloittamisen ensi vuoteen. Takaisin Bourg St. Pierressä olimme sunnuntai-iltapäivänä.

taustalla Pointe de Drône

Col du Grand St. Bernard

Reittimerkinnät Sveitsin puolella ovat selviä ja niitä on jopa liiankin usein. Mutta Italian puolelle siirryttäessä merkinnät harvenevat ja välillä niitä ei ollut ratkaisevissa kohdin. Yöllä koimme muutaman ongelmallisen tilanteen juuri Italian puolella, kun polku katosi kokonaan tai muuttui kymmeneksi eri suuntaan risteäväksi lehmäpoluksi. Mitään reittimerkintöjä ei löytynyt mistään suunnasta haravoimalla, eikä pelkällä suunnalla eteneminen ollut järkevää maaston takia. Näissä paikoissa oli vain laskeuduttava alemmas laaksoon ja edettävä selkeitä teitä pitkin. Mielenkiintoista oli myös se, että sveitsiläinen kartta alueesta tarjosi paljon tarkemman ja ajanmukaisemman informaation kuin italialainen kartta. Tämä selvisi meille tosin vasta kantapään kautta.




mustalla meidän kulkema reitti
punaisella PTL 2010 reitti

Mukava treeni lauantain harmaudesta huolimatta (100km/7800m+). Tämä oli erittäin hyvä harjoitus tulevaa Tor des Géantsia ajatellen. Syyskuun puolivälin kisassa on luvassa varmasti lunta ja kylmiä öitä.

Lisää kuvia reissusta eli PHOTOS


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Off TDS 2010

5.-7.7. Courmayeur - Chamonix



Anna ja Janne

Tulevaan elokuun lopun TDS -kisaan harjoittelimme Annan kanssa juoksemalla reitin läpi kolmessa päivässä. Seurailimme virallista kisareittiä pääosin muutamaa omaa variaatiota ja yhtä pummia lukuun ottamatta. Ne tosin toivat mukanaan lisänousumetrejä. Tarkoituksella jätimme tasaisemman viimeisen pätkän Les Houchesista Chamonix'hin kisapäivän huipennukseksi ja loppurutistukseksi. Sää oli helteinen ja upea koko reissun ajan. Hikistä mutta hauskaa!



1. päivä Courmayeur - Bourg St Maurice 40km/2000m+
2. päivä Bourg St Maurice - Col du Joly 35km/3100m+
3. päivä Col du Joly - Les Houches 30km/1800m+/2700m-

Reitin upein kohta on ehdottomasti ilmava ja kapea selänne Aiguille Croche - Mont Joly, josta avautuu upeat näkymät Mont Blancin massiiville. Toiselle puolelle Megèven suuntaan rinne tippuu jyrkästi alaspäin. Ensimmäistä kertaa pääsin nauttimaan Mont Jolylta avautuvista maisemista ilman pilviä. Tai ukkosta. Mont Jolylta alkaakin sitten kisan pisin lasku, melkein 1600m laskumetriä.


Aiguille Croche - Mont Joly


Toinen ehdoton suosikkini reitistä on pätkä Col de la Forclaz - Passeur de Pralognan: pieniä järviä, jyrkkiä rinteitä, teräviä vuorenhuippuja ja luonnon rauhaa syrjässä asutukselta ja autoteiltä. Lasku Passeur de Pralognanilta alas on jyrkkä ja tekninen. Siellä pääsimme myös laskettelemaan.







Passeur de Pralognan



Tällä TDS:n reitillä on ehdottomasti oma luonteensa verrattuna CCC:hen ja UTMB:hen. Polut ovat kapeampia ja vähemmän kuljettuja kuin UTMB:n rollaattoribaanat. Reitti menee myös monessa kohdin syrjäisemmissä ja karummissa paikoissa (poikkeuksena tosin erityisesti motoristien suosimat Col du Petit St Bernard ja Cormet de Roseland). Mont Jolyn ja Passeur de Pralognan laskut ovat vaativampia kuin UTMB:n laskut. Lisäksi reitti kulkee yli 30 kilometriä melkein yhtäjaksoisesti yli 2000 metrissä.





Naatitaan!

Lisää kuvia reissusta löytyy täältä.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Montagnhard 2010

3.7.2010 St Nicolas de Véroce 56km/5000m+



St Nicolas de Véroce klo 03.00
Janne, Laurent Salle, Olivier Jacqueau


Kisan tavoitteena minulla oli viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa vuorilla ja tehdä siinä samalla hyvä pitkä harjoitus. Loppuajalla ja sijoituksella ei ollut merkitystä. Toiveena oli myös yrittää pitää paikat ehjinä, koska maanantaina oli edessä kolmen päivän treenijuoksu (110km/7000m+) vaimon kanssa TDS:n reittiin tutustuen. Alun perin tarkoituksena oli juosta pitkä kisa 120km ja 10000m+, mutta toisin sitten kävi.

Lämpötila juoksun aikana kohosi +30 asteeseen, mutta missään vaiheessa meno ei tuntunut liian tuskaiselta. Kunto tuntui todella vahvalta, ja vatsakin toimi normaalisti helteestä huolimatta. Palautuminen edelliseltä reissulta oli sujunut hyvin.

Reitin korkein kohta Mont Joly oli vielä pilvetön lähtiessämme nousemaan Les Contaminesin kylästä kohti sitä. Mutta pitkän nousun aikana taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Pian ukkosmyrsky salamoi ja jyrisi joka puolella. Järjestäjien edustajat käskivät meidän pysähtyä odottamaan Mont Jolyn juurella olevalle chalet'lle (Les Marmottes) ukkosmyrskyn ohimenemistä ja lisäohjeita. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Reilun kahden tunnin aikana sinne kertyi juoksijoita yli 30. Aluksi pidimme sadetta katoksen alla, mutta kun rankkasade alkoi tulla vaakatasossa, siirryimme lampolan puolelle. Onneksi lampola oli pesty talven jäljiltä! Lammastilan emäntä tarjoili myrskyä pitäville juoksijoille teetä, kahvia ja omalla tilalla tehtyä juustoa.

Kun ukkosmyrsky hiljeni, järjestäjiltä tuli lupa jatkaa juoksua ja nousemista Mont Jolylle. Järjestäjät tarjosivat myös mahdollisuuden keskeyttää kisa juoksemalla alas St Nicolas de Veroceen ja saada siten lyhyemmän 56km:n kisan finisher-titteli. Kilpailun läpiviemiselle järjestäjät eivät voineet antaa tietysti tässä vaiheessa mitään varmuutta. Mahdollista oli, että kisa jouduttaisiin keskeyttämään taas joksikin aikaa, jos ukkonen alkaisi uudestaan. Monenlaista spekulaatiota, muttaa ja jossia oli ilmassa lampolan suojassa.

Olivierilla kypsyi päätös kisan keskeyttämiseen. Pitkän miettimisen jälkeen minä ja Laurent päätimme juosta Olivierin kanssa alas maaliin St Nicolas de Véroceen. Omalla kohdallani päätökseen vaikutti kisan jatkumisen epävarmuus. En halunnut taas odotella mahdollisesti jossain lampolassa tai navetassa. Halusin olla hyvissä ajoin sunnuntaiaamupäivällä maalissa, jotta ehtisin levätä ennen Off TDS:ää. Asiaan vaikutti myös se, että olimme viikonlopun Olivierin vieraina. Silti minun oli vaikea tehdä jo toinen perättäinen keskeyttämispäätös tänä kesänä, vaikka syyt ja olosuhteet olivatkin erilaiset. Sunnuntaiaamuna herätessäni fiilikset olivatkin alhaalla, mutta pari kuppia mustaa kahvia, lautasellinen croissantteja ja hyvä treeni vuorilla sai taas fiilikset nousemaan. Nyt reilu viikko kisasta ja upea 5 päivän alppitreenipätkä takana keskeyttämispäätös tuntuu merkityksettömältä.

Noin puolet lampolan suojassa olleista juoksijoista jatkoi kisaa ja puolet päätti keskeyttää kisan.
120km:n kisaan starttasi 134 juoksijaa, joista maaliin pääsi 35.

Upea kokemus ja hyvä treeni kuitenkin (taas)!

Muutama kuva alla ja lisää kuvia löytyy täältä.