St Nicolas de Véroce klo 03.00
Janne, Laurent Salle, Olivier Jacqueau
Kisan tavoitteena minulla oli viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa vuorilla ja tehdä siinä samalla hyvä pitkä harjoitus. Loppuajalla ja sijoituksella ei ollut merkitystä. Toiveena oli myös yrittää pitää paikat ehjinä, koska maanantaina oli edessä kolmen päivän treenijuoksu (110km/7000m+) vaimon kanssa TDS:n reittiin tutustuen. Alun perin tarkoituksena oli juosta pitkä kisa 120km ja 10000m+, mutta toisin sitten kävi.
Lämpötila juoksun aikana kohosi +30 asteeseen, mutta missään vaiheessa meno ei tuntunut liian tuskaiselta. Kunto tuntui todella vahvalta, ja vatsakin toimi normaalisti helteestä huolimatta. Palautuminen edelliseltä reissulta oli sujunut hyvin.
Reitin korkein kohta Mont Joly oli vielä pilvetön lähtiessämme nousemaan Les Contaminesin kylästä kohti sitä. Mutta pitkän nousun aikana taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Pian ukkosmyrsky salamoi ja jyrisi joka puolella. Järjestäjien edustajat käskivät meidän pysähtyä odottamaan Mont Jolyn juurella olevalle chalet'lle (Les Marmottes) ukkosmyrskyn ohimenemistä ja lisäohjeita. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Reilun kahden tunnin aikana sinne kertyi juoksijoita yli 30. Aluksi pidimme sadetta katoksen alla, mutta kun rankkasade alkoi tulla vaakatasossa, siirryimme lampolan puolelle. Onneksi lampola oli pesty talven jäljiltä! Lammastilan emäntä tarjoili myrskyä pitäville juoksijoille teetä, kahvia ja omalla tilalla tehtyä juustoa.
Lämpötila juoksun aikana kohosi +30 asteeseen, mutta missään vaiheessa meno ei tuntunut liian tuskaiselta. Kunto tuntui todella vahvalta, ja vatsakin toimi normaalisti helteestä huolimatta. Palautuminen edelliseltä reissulta oli sujunut hyvin.
Reitin korkein kohta Mont Joly oli vielä pilvetön lähtiessämme nousemaan Les Contaminesin kylästä kohti sitä. Mutta pitkän nousun aikana taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Pian ukkosmyrsky salamoi ja jyrisi joka puolella. Järjestäjien edustajat käskivät meidän pysähtyä odottamaan Mont Jolyn juurella olevalle chalet'lle (Les Marmottes) ukkosmyrskyn ohimenemistä ja lisäohjeita. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Reilun kahden tunnin aikana sinne kertyi juoksijoita yli 30. Aluksi pidimme sadetta katoksen alla, mutta kun rankkasade alkoi tulla vaakatasossa, siirryimme lampolan puolelle. Onneksi lampola oli pesty talven jäljiltä! Lammastilan emäntä tarjoili myrskyä pitäville juoksijoille teetä, kahvia ja omalla tilalla tehtyä juustoa.
Kun ukkosmyrsky hiljeni, järjestäjiltä tuli lupa jatkaa juoksua ja nousemista Mont Jolylle. Järjestäjät tarjosivat myös mahdollisuuden keskeyttää kisa juoksemalla alas St Nicolas de Veroceen ja saada siten lyhyemmän 56km:n kisan finisher-titteli. Kilpailun läpiviemiselle järjestäjät eivät voineet antaa tietysti tässä vaiheessa mitään varmuutta. Mahdollista oli, että kisa jouduttaisiin keskeyttämään taas joksikin aikaa, jos ukkonen alkaisi uudestaan. Monenlaista spekulaatiota, muttaa ja jossia oli ilmassa lampolan suojassa.
Olivierilla kypsyi päätös kisan keskeyttämiseen. Pitkän miettimisen jälkeen minä ja Laurent päätimme juosta Olivierin kanssa alas maaliin St Nicolas de Véroceen. Omalla kohdallani päätökseen vaikutti kisan jatkumisen epävarmuus. En halunnut taas odotella mahdollisesti jossain lampolassa tai navetassa. Halusin olla hyvissä ajoin sunnuntaiaamupäivällä maalissa, jotta ehtisin levätä ennen Off TDS:ää. Asiaan vaikutti myös se, että olimme viikonlopun Olivierin vieraina. Silti minun oli vaikea tehdä jo toinen perättäinen keskeyttämispäätös tänä kesänä, vaikka syyt ja olosuhteet olivatkin erilaiset. Sunnuntaiaamuna herätessäni fiilikset olivatkin alhaalla, mutta pari kuppia mustaa kahvia, lautasellinen croissantteja ja hyvä treeni vuorilla sai taas fiilikset nousemaan. Nyt reilu viikko kisasta ja upea 5 päivän alppitreenipätkä takana keskeyttämispäätös tuntuu merkityksettömältä.
Noin puolet lampolan suojassa olleista juoksijoista jatkoi kisaa ja puolet päätti keskeyttää kisan.
Olivierilla kypsyi päätös kisan keskeyttämiseen. Pitkän miettimisen jälkeen minä ja Laurent päätimme juosta Olivierin kanssa alas maaliin St Nicolas de Véroceen. Omalla kohdallani päätökseen vaikutti kisan jatkumisen epävarmuus. En halunnut taas odotella mahdollisesti jossain lampolassa tai navetassa. Halusin olla hyvissä ajoin sunnuntaiaamupäivällä maalissa, jotta ehtisin levätä ennen Off TDS:ää. Asiaan vaikutti myös se, että olimme viikonlopun Olivierin vieraina. Silti minun oli vaikea tehdä jo toinen perättäinen keskeyttämispäätös tänä kesänä, vaikka syyt ja olosuhteet olivatkin erilaiset. Sunnuntaiaamuna herätessäni fiilikset olivatkin alhaalla, mutta pari kuppia mustaa kahvia, lautasellinen croissantteja ja hyvä treeni vuorilla sai taas fiilikset nousemaan. Nyt reilu viikko kisasta ja upea 5 päivän alppitreenipätkä takana keskeyttämispäätös tuntuu merkityksettömältä.
Noin puolet lampolan suojassa olleista juoksijoista jatkoi kisaa ja puolet päätti keskeyttää kisan.
120km:n kisaan starttasi 134 juoksijaa, joista maaliin pääsi 35.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti