Juoksuseikkailun kohokohdiksi nousevat seuraavat viisi asiaa:
Refuge du Fond
Kun majatalossa ei ollut yösijaa kulkijoille, joutuivat he yöpymään tallissa. Eli kun Rifugio Belvederellä ei ollut meille tilaa, meidät neuvottiin kysymään yösijaa ylempänä laakson päässä olevasta maatalosta. Siellä olisi kuulemma dormi ja ruokaakin saattaisi saada.
Pienen maatalon ovella meitä oli vastassa vanha harmaantunut mies. Hän toivotti meidät käymään peremmälle ja esitteli meille kaikki talon neljä majoitushuonetta. Jokainen huone oli sisustettu viimeisen päälle tekstiilejä myöten vuoristotyyliin. Jokaisessa huoneessa oli erillinen sisävessa ja suihku. Olimme kuin päähän lyötyjä.
Tuvalle tuli myöhemmin myös kaksi italialaista trekkaajaa. Illan aikana selvisi, että tuvan isäntä omisti koko valtavan Val Rhemesin laakson. Jättimäistä aluetta katsottiin koko porukan voimin kartasta ja kirottiin kansallispuiston porukkaa, joka päätti alueella kaikesta yli maanomistajan. Isännän apuna talouspuuhissa hääri nuori marokkolainen Mustafa. Isäntä tarjosi meille myös itse tekemäänsä genepitä. Täällä oli ilmassa jotain ainutlaatuista vieraanvaraisuutta, todellista lämmintä kohtaamista ilman rajoja.
Rifugio Belvedere
Täällä olimme yötä viime kesän GTA:lla. Isäntä Giacomo muisti meidät jo ovelta, kun saavuimme. Tällä kertaa saimme suihkullisen huoneen, joten ei tarvinnut käydä pihasuihkussa sadettajan alla. Belvederessä nautimme koko reissun parhaan yksittäisen ruoka-annoksen, talon lasagnen. Aito lämmin meininki ja huippuruoka, suosittelen!
Tor des Geantsissa nähdään taas!
Ukkonen Rifugio Cuneylla
Rifugio Cuneyn majan isännän kohtasimme lapioimassa polkua auki lumesta muutama sata metriä ennen majaa. Samalla alkoi sataa kovaa. Juuri kun pääsimme majan pihaan, iski salama aivan majan viereen. Äkkiä sisälle. Riisuessamme kenkiä salama iski taas ihan viereen. Heittäydyimme melkein lattialle. Muutama salama iski vielä aivan majan tuntumaan. Mikä ajoitus meillä oli tulla majalle! Polulla salamatulituksessa ei olisi ollut kiva olla.
Täysikuu Col Losonin yllä
Täysikuu loisti valtavan kokoisena startatessamme viiden aikaan aamulla Rifugio Vittorio Sellan majalta. Mykistävä näky saatteli meitä Col Losonille.
(kuvat ei tee oikeutta täysikuulle)
Auringonnousu Rifugio degli Angelilla
Toiseksi viimeisen yön nukuimme Rifugio degli Angelin majalla (2916m). Halusimme tuolle majalle yöksi juuri auringonnousun takia. Sieltä voisi nähdä kaikki Aostanlaaksoa ympäröivät isot vuoret auringon ensisäteissä. Ja kun taivas aamulla oli aivan pilvetön, näky oli mieletön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti