Janne ja Juha
taustana Mont Blanc ja Grandes Jorasses
Juoksimme Juha Jumiskon kanssa Mont Blancin ympäri neljässä päivässä. Olin suunnitellut treenireissumme reitin siten, että välttäisimme laakson pohjia myötäilevät perus-turisti-TMB (Tour du Mont Blanc) tai UTMB-reitit ja kulkisimme mahdollisimman korkealla kulkevia variantteja. Monet noista poluista olivat pätkiä edellisten vuosien PTL-kisojen reiteistä. Matkaa kertyi 175km ja kokonaisnousua 12000m+.
to 30.6. Chamonix - Refuge de la Croix du Bonhomme 48km/2900m+
Chamonix (1035m) - Les Houches (1012m) - Col de Voza (1653m)- P. de Pont Nant (900m)- St Nicolas de Veroce (1180m) - Les Contamines (1170m)- Ref. La Balme (1706m) - Col du Bonhomme (2329m) - la Sauce (1991m) - Ref. Croix du Bonhomme (2443m)
Lähdimme matkaan alppistartilla aamuviideltä sateessa. Koko illan ja yön oli ukkostanut. Iltapäiväksi sääennuste lupasi jo kuitenkin auringonpaistetta. Aamupäivä menikin matalammalla kulkiessa, koska pilvet riippuivat laakson pohjalla ja näköalat olivat peitossa. Olisi ollut turhaa nousta Breventille tai Mont Jolylle.
to 30.6. Chamonix - Refuge de la Croix du Bonhomme 48km/2900m+
Chamonix (1035m) - Les Houches (1012m) - Col de Voza (1653m)- P. de Pont Nant (900m)- St Nicolas de Veroce (1180m) - Les Contamines (1170m)- Ref. La Balme (1706m) - Col du Bonhomme (2329m) - la Sauce (1991m) - Ref. Croix du Bonhomme (2443m)
Lähdimme matkaan alppistartilla aamuviideltä sateessa. Koko illan ja yön oli ukkostanut. Iltapäiväksi sääennuste lupasi jo kuitenkin auringonpaistetta. Aamupäivä menikin matalammalla kulkiessa, koska pilvet riippuivat laakson pohjalla ja näköalat olivat peitossa. Olisi ollut turhaa nousta Breventille tai Mont Jolylle.
Lounaaksi nautimme La Balmen vuoristomajalla todellista lähiruokaa, pihviä ja paistettuja perunoita. Aivan muutaman metrin päässä ikkunan takana laidunsi lehmiä. Lounaan jälkeen aurinko alkoi jo pilkistellä pilvien välistä. Samalla pilvet ja pikkupoikien mielialat alkoivat myös kohota. Iltapäivän ekstrana nousimme pätkän tämän vuoden PTL-reittiä Croix du Bonhommen vuoristomajalle la Saucesta. Nousu oli varsinaista suunnistamista, koska vanha polku oli kasvanut umpeen vuosien saatossa.
Eka päivä oli mukava ja helppo, ja sen kruunasi majalta upeasti näkyvä Mont Pourri.
Mont Pourri
Illallista nauttiessamme majalle saapui myös uupunut suomalaisperhe. He ahmivat nopeasti ruokansa ja maksoivat kiroillen kovaan ääneen ruuan hintaa. Isä nakkasi sadan kilon rinkkansa mitään sanomatta selkäänsä ja paineli ulos hämärtyvään iltaan. Muu perhe kokoili kamansa ja seurasi väsyneenä vähin äänin perässä. Surullinen näky! Miksi yleensä kulkea jättirinkat, teltat, makkarit, trangiat, hiillosmakkarat, sinapit ja partiokirjat mukana, kun voi kulkea pikkureppu selässä ja nauttia vuoristomajojen huikeista ruuista ja lämpimästä punkasta? Ja mikä parasta, majoilla tapaa väistämättä uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Mont PourriIllallista nauttiessamme majalle saapui myös uupunut suomalaisperhe. He ahmivat nopeasti ruokansa ja maksoivat kiroillen kovaan ääneen ruuan hintaa. Isä nakkasi sadan kilon rinkkansa mitään sanomatta selkäänsä ja paineli ulos hämärtyvään iltaan. Muu perhe kokoili kamansa ja seurasi väsyneenä vähin äänin perässä. Surullinen näky! Miksi yleensä kulkea jättirinkat, teltat, makkarit, trangiat, hiillosmakkarat, sinapit ja partiokirjat mukana, kun voi kulkea pikkureppu selässä ja nauttia vuoristomajojen huikeista ruuista ja lämpimästä punkasta? Ja mikä parasta, majoilla tapaa väistämättä uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa.
pe 1.7. Refuge de la Croix Bonhomme - Rifugio Bonatti 48km/2900m+
Ref. Croix du Bonhomme (2443m) - Col des Fours (2665m) - la Ville des Glaciers (1790m) - Col de la Seigne (2516m) - Col de Chavannes (2598m) - Mont Fortin (2755m) - Pointe des Chavannes (2808m) - Col du Berrio Blanc (2848m) - Col des Charmonts (2865m)- Col de Youlaz (2639m) - Col d'Arp (2571m) - Courmayeur (1220m)- Rif. Bertone (1989m)- rif. Bonatti (2010m)
Ref. Croix du Bonhomme (2443m) - Col des Fours (2665m) - la Ville des Glaciers (1790m) - Col de la Seigne (2516m) - Col de Chavannes (2598m) - Mont Fortin (2755m) - Pointe des Chavannes (2808m) - Col du Berrio Blanc (2848m) - Col des Charmonts (2865m)- Col de Youlaz (2639m) - Col d'Arp (2571m) - Courmayeur (1220m)- Rif. Bertone (1989m)- rif. Bonatti (2010m)
Aamupäivällä jouduimme kokemaan turisti-TMB:n ruuhkan noustessamme Col de la Seignelle. Sieltä jatkoimme pienempää polkua korkeammalle harjannereitille. Seuraavat neljä tuntia saimmekin sitten kulkea aina alas Courmayeuriin saakka omassa yksinäisyydessämme. Ja miten paljon upeampaa reittiä kuin vain laakson pohjaa.
Courmayeurissa lounaaksi syömämme pitsat pyristelivät vastaan koko nousun ajan Rifugio Bertonelle ja vielä senkin jälkeen. Lisäksi kärsimme nestehukasta, joka oli päässyt yllättämään Col de la Seignen ja Courmayeurin välillä. Pullot olivat tyhjät ja puroja ei ollut. Oma typerä moka. Tasainen pätkä Bertonelta Bonatille meni hyvin rauhallisesti olotilan vähitellen normalisoituessa. Jätimme suosiolla korkeamman vaihtoehtoisen reitin Tete de la Trochen kautta Bonatille toiseen kertaan.
Rifugio Bonatilla juttelimme pitkään Tor des Géants -kisan organisaatioon kuuluvan miehen kanssa. Majalle sattui myös samaan aikaan TDG ja PTL -kisoista tuttu Nathalie Lamoureux. Juttua ja naurua riitti. Nathalie on kirjoittanut ranskaksi erinomaisen kirjan Courir de plaisir .
Rifugio Bonatilla juttelimme pitkään Tor des Géants -kisan organisaatioon kuuluvan miehen kanssa. Majalle sattui myös samaan aikaan TDG ja PTL -kisoista tuttu Nathalie Lamoureux. Juttua ja naurua riitti. Nathalie on kirjoittanut ranskaksi erinomaisen kirjan Courir de plaisir .
la 2.7. Rifugio Bonatti - Champex 38km/3000m+
Rif. Bonatti (2010m) - Col du Malatra (2928m) - Col de Ceingles (2817m) - Col de St Rhemy (2563m) - Col du Grand St. Bernard (2460m) - Point de Drone (2950m) - Lacs de Fenetre (2456m) - La Fouly (1598m) Orsieres (901m) - Champex (1477m)
Viideltä starttasimme taas polulle ja ylös kohti jylhää Col du Malatraa (2925m). Aamulla vuoristomajalta lähtiessämme lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Ylempänä maa ja pikkupurot olivat jäässä.
Col du Grand St. Bernard
Col du Grand St. Bernardilta aloimme nousta jyrkästi kohti reissun kohokohtaa Pointe de Drônea (2950m). Tämä pätkä on ollut jo pitkään toivelistallani. Viime vuonna jätimme Svenin kanssa nousematta huipulle meidän Off Tour du Combins -reissullamme, koska huippu oli täysin pilvien peitossa eikä näköaloja olisi ollut.
Reitti Pointe de Drônelle oli todella ilmava ja paikoin haastava. Välillä nousua helpottamassa oli tikkaita ja vaijereita. Nyt hyvällä kuivalla säällä tossu piti hyvin kalliolla ja kivillä. Mutta millaista olisi ollut nousta kovassa sateessa ja tuulessa kuten viime vuoden PTL-kisassa?
Pointe de Drônen huipulta avautui uskomattomat näkymät joka suuntaan. Kyllä tätä oli kannattanut odottaa. Huikea paikka!
Rauhallisen hetken huipulla rikkoi kuitenkin helikopteri, josta kuvattiin alempana juostavan Trail Verbier St. Bernard -kisan kärkijuoksijoita.
taustalla Grand Combin
Pointe de Drône
Pointe de Drônelta suuntasimme alas laaksoon kohti La Foulya. Matkalla ihailimme pieniä kirkkaita vuoristojärviä. Noin 2500 metrissä siirryimme isommalle polulle, jossa vastaan alkoi tulla Trail Verbier St. Bernard -kisan juoksijoita. He olivat nousemassa Col de Fenetrelle. Pysähdyimme syömään foccaccioitamme, jotka olivat kulkeneet repustani roikkuen aina Courmayeurista saakka, melko tarkalleen maratonin mittaisen matkan. Pitsalähettien vuoristomaraton?
Koko matkan alas La Foulyn kylään vastaamme tuli kisan juoksijoita. Pysähdyimme aina kannustamaan jokaista juoksijaa. Vastaan tuli myös suomalainen Jukka Kukkonen, jonka kanssa juttelimme jonkin aikaa ennen kuin hän kirmasi polulla eteenpäin. Jukka joutui valitettavasti keskeyttämään kisan Cabane de Millelle.
Panimme merkille pari asiaa juoksijoiden varusteista. Todella monella oli aivan uuden karheat vermeet päällä. Oli Salomonin ja muiden valmistajien kompressiovaatteita päästä varpaisiin tämän kevään väreissä. Harvassa oli vanhojen kisojen kuluttamat vaatteet. Mietimme Juhan kanssa, mistä tämä kertoi. Kertoiko se kaupallisuuden ja mainoksien vähitellen syövyttävästä lajista? Vai räjähdysmäisesti kasvavasta lajista ja täysin uusista lajin harrastajista?
Monella juoksijalla oli todella pieni reppu, johon mahtui ehkä vain se pakollinen sadetakki. Moni näistä juoksijoista oli pukeutunut kevyesti hihattomaan paitaan ja shortseihin. Pyörittelimme päitämme. Vaikka alhaalla laaksossa olisikin helle, ylhäällä on yleensä kylmempää ja tuulee. Ja yöllä lämpötila laskee aina. Lisäksi rasitus ja väsymys. Vuoristokisoihin on syytä varata reppuun lämmintä vaatetta, vaikkei kisan säännöissä niin vaadittaisikaan.
Olen aistivinani, että pikkuhiljaa kisoista on katoamassa se solidaarinen lämmin trail-henki, joka imaisi minut aikoinaan lajiin mukaan. Ilmapiiri on muuttunut. Tilalle tuntuu hiipineen kaupallisuus ja kova kilpailuhenki. UTMB:ssäkin järjestäjät joutuvat joka vuosi viilaamaan sääntöjä aina vain tarkemmiksi kaikenlaisen sääntöjen kiertämisen välttämiseksi. Tämä ei ole järjestäjien henki, mutta pakon sanelema juttu. Vanhan ajan vuorilla liikkumisen eetos on katoamassa. Onneksi se henki elää vielä ainakin pitkissä kisoissa PTL:ssä ja TDG:ssä.
La Foylysta hyppäsimme bussiin ja ajoimme Orsieresiin. Näin vältimme tylsän reilun 8 km:n pätkän laakson pohjalla. Orsieresista nousimme sitten vajaat 600 metriä helteessä todella jyrkkää kärrytietä Champex'hen.
su 3.7. Champex - Chamonix 41km/3200m+
Champex (1477m) - Fenetre de Arpette (2665m) - Chalet du Glacier (1583m) - Les Grands dessus (2113m) - Col du Balme (2203m) - Le Tour- Montroc- Tre le Champ (1417m) - Aiguilette d'Argentiere (1893m) - Lac Blanc (2350m) - La Flegere (1860m) - Chamonix (1035m)
Starttasimme viiden jälkeen henki höyryten. Aamu oli todella kylmä, vaikka hellelukemia olikin luvassa iltapäiväksi. Ei mitään rauhallista aloitusta. Oli juostava heti itsensä lämpimäksi.
Päivän ensimmäinen nousu Fenetre d'Arpetelle oli tekninen ja jyrkkä. Koko laakso oli karu ja jylhä, täynnä isompaa ja pienempää kiveä. Laskussa kohti Trientia pääsimme ihailemaan jäätikköä todella läheltä. Jäätikkö hehkui upeaa sinivihreää väriä.
Päivän loppuosa menikin sitten minulta pelkkänä treeninä. Saavuimme Col du Balmella, ja Chamonix'n laakso avautui. Polut muuttuivat ruuhkaisiksi. Juokseminen oli usein vaikeaa, ja kulkeminen meni usein jonossa hipsutteluksi. Se siitä omassa rauhassa vuoristossa kulkemisesta.
Upea reissu Juhan kanssa! Juttu luisti rennosti ja matka taittui. Huumori ja vuoristokukat lensivät! Tulevaisuudessa luvassa on varmasti yhteisiä reissuja.
Uskon, että Juha sai melko selvän kuvan, mistä tässä lajissa on kysymys. Nyt hänen on helpompi myös valita, millaisiin kisoihin jatkossa osallistua ja millaisia reittejä valita. Olisiko PTL kuitenkin enemmän Juha sun juttu kuin klassikko-UTMB? Onko tämän reissun jälkeen enää paluuta juoksemaan laakson pohjia myötäileviä kisoja?
Mutta miksi ne kilometrit on niin hitaita? Eikö ne äijät juokse niissä kisoissa? Pelkkää sauvakävelyä?
Lisää kuvia eli more photos
Rif. Bonatti (2010m) - Col du Malatra (2928m) - Col de Ceingles (2817m) - Col de St Rhemy (2563m) - Col du Grand St. Bernard (2460m) - Point de Drone (2950m) - Lacs de Fenetre (2456m) - La Fouly (1598m) Orsieres (901m) - Champex (1477m)
Viideltä starttasimme taas polulle ja ylös kohti jylhää Col du Malatraa (2925m). Aamulla vuoristomajalta lähtiessämme lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Ylempänä maa ja pikkupurot olivat jäässä.
Col du Grand St. BernardCol du Grand St. Bernardilta aloimme nousta jyrkästi kohti reissun kohokohtaa Pointe de Drônea (2950m). Tämä pätkä on ollut jo pitkään toivelistallani. Viime vuonna jätimme Svenin kanssa nousematta huipulle meidän Off Tour du Combins -reissullamme, koska huippu oli täysin pilvien peitossa eikä näköaloja olisi ollut.
Reitti Pointe de Drônelle oli todella ilmava ja paikoin haastava. Välillä nousua helpottamassa oli tikkaita ja vaijereita. Nyt hyvällä kuivalla säällä tossu piti hyvin kalliolla ja kivillä. Mutta millaista olisi ollut nousta kovassa sateessa ja tuulessa kuten viime vuoden PTL-kisassa?
Pointe de Drônen huipulta avautui uskomattomat näkymät joka suuntaan. Kyllä tätä oli kannattanut odottaa. Huikea paikka!
Rauhallisen hetken huipulla rikkoi kuitenkin helikopteri, josta kuvattiin alempana juostavan Trail Verbier St. Bernard -kisan kärkijuoksijoita.
taustalla Grand Combin
Pointe de Drône
Pointe de Drônelta suuntasimme alas laaksoon kohti La Foulya. Matkalla ihailimme pieniä kirkkaita vuoristojärviä. Noin 2500 metrissä siirryimme isommalle polulle, jossa vastaan alkoi tulla Trail Verbier St. Bernard -kisan juoksijoita. He olivat nousemassa Col de Fenetrelle. Pysähdyimme syömään foccaccioitamme, jotka olivat kulkeneet repustani roikkuen aina Courmayeurista saakka, melko tarkalleen maratonin mittaisen matkan. Pitsalähettien vuoristomaraton?
Koko matkan alas La Foulyn kylään vastaamme tuli kisan juoksijoita. Pysähdyimme aina kannustamaan jokaista juoksijaa. Vastaan tuli myös suomalainen Jukka Kukkonen, jonka kanssa juttelimme jonkin aikaa ennen kuin hän kirmasi polulla eteenpäin. Jukka joutui valitettavasti keskeyttämään kisan Cabane de Millelle.
Panimme merkille pari asiaa juoksijoiden varusteista. Todella monella oli aivan uuden karheat vermeet päällä. Oli Salomonin ja muiden valmistajien kompressiovaatteita päästä varpaisiin tämän kevään väreissä. Harvassa oli vanhojen kisojen kuluttamat vaatteet. Mietimme Juhan kanssa, mistä tämä kertoi. Kertoiko se kaupallisuuden ja mainoksien vähitellen syövyttävästä lajista? Vai räjähdysmäisesti kasvavasta lajista ja täysin uusista lajin harrastajista?
Monella juoksijalla oli todella pieni reppu, johon mahtui ehkä vain se pakollinen sadetakki. Moni näistä juoksijoista oli pukeutunut kevyesti hihattomaan paitaan ja shortseihin. Pyörittelimme päitämme. Vaikka alhaalla laaksossa olisikin helle, ylhäällä on yleensä kylmempää ja tuulee. Ja yöllä lämpötila laskee aina. Lisäksi rasitus ja väsymys. Vuoristokisoihin on syytä varata reppuun lämmintä vaatetta, vaikkei kisan säännöissä niin vaadittaisikaan.
Olen aistivinani, että pikkuhiljaa kisoista on katoamassa se solidaarinen lämmin trail-henki, joka imaisi minut aikoinaan lajiin mukaan. Ilmapiiri on muuttunut. Tilalle tuntuu hiipineen kaupallisuus ja kova kilpailuhenki. UTMB:ssäkin järjestäjät joutuvat joka vuosi viilaamaan sääntöjä aina vain tarkemmiksi kaikenlaisen sääntöjen kiertämisen välttämiseksi. Tämä ei ole järjestäjien henki, mutta pakon sanelema juttu. Vanhan ajan vuorilla liikkumisen eetos on katoamassa. Onneksi se henki elää vielä ainakin pitkissä kisoissa PTL:ssä ja TDG:ssä.
La Foylysta hyppäsimme bussiin ja ajoimme Orsieresiin. Näin vältimme tylsän reilun 8 km:n pätkän laakson pohjalla. Orsieresista nousimme sitten vajaat 600 metriä helteessä todella jyrkkää kärrytietä Champex'hen.
su 3.7. Champex - Chamonix 41km/3200m+
Champex (1477m) - Fenetre de Arpette (2665m) - Chalet du Glacier (1583m) - Les Grands dessus (2113m) - Col du Balme (2203m) - Le Tour- Montroc- Tre le Champ (1417m) - Aiguilette d'Argentiere (1893m) - Lac Blanc (2350m) - La Flegere (1860m) - Chamonix (1035m)
Starttasimme viiden jälkeen henki höyryten. Aamu oli todella kylmä, vaikka hellelukemia olikin luvassa iltapäiväksi. Ei mitään rauhallista aloitusta. Oli juostava heti itsensä lämpimäksi.
Päivän ensimmäinen nousu Fenetre d'Arpetelle oli tekninen ja jyrkkä. Koko laakso oli karu ja jylhä, täynnä isompaa ja pienempää kiveä. Laskussa kohti Trientia pääsimme ihailemaan jäätikköä todella läheltä. Jäätikkö hehkui upeaa sinivihreää väriä.
Päivän loppuosa menikin sitten minulta pelkkänä treeninä. Saavuimme Col du Balmella, ja Chamonix'n laakso avautui. Polut muuttuivat ruuhkaisiksi. Juokseminen oli usein vaikeaa, ja kulkeminen meni usein jonossa hipsutteluksi. Se siitä omassa rauhassa vuoristossa kulkemisesta.
Upea reissu Juhan kanssa! Juttu luisti rennosti ja matka taittui. Huumori ja vuoristokukat lensivät! Tulevaisuudessa luvassa on varmasti yhteisiä reissuja.
Uskon, että Juha sai melko selvän kuvan, mistä tässä lajissa on kysymys. Nyt hänen on helpompi myös valita, millaisiin kisoihin jatkossa osallistua ja millaisia reittejä valita. Olisiko PTL kuitenkin enemmän Juha sun juttu kuin klassikko-UTMB? Onko tämän reissun jälkeen enää paluuta juoksemaan laakson pohjia myötäileviä kisoja?
Mutta miksi ne kilometrit on niin hitaita? Eikö ne äijät juokse niissä kisoissa? Pelkkää sauvakävelyä?
Lisää kuvia eli more photos
3 kommenttia:
Hyvä pojat! Kiitos kannustuksesta Fenetren ja Foulyn välillä ja mukavasta seurasta kotimatkalla. Mahtava lenkki teillä MB:n ympäri. Onnittelut varsinkin Dronesta. Olette te hurjia.
Opin kantapään kautta että tuo mitä sanoit pikkurepuista yms. hifi-varusteista pitää paikkansa. Yöllä väsyneenä vauhti hidastuu ja tulee helposti aivan sairaan kylmä jos esim. vähänkin tuulee - niinkuin nyt kävi arvatkaa kenelle.
Onnea tuleviin koitoksiin! JK
Ou jee! Moni asia muuttui ja/tai tarkentui reissun aikana. Ensinnäkin asioita on vaikea ymmärtää ennen kuin on kokenut vastavia juttuja.
Kiitokset vielä reissusta ja seurasta, tästä ei todellakaan ole paluuta entiseen. Ensi kesää täytää alkaa miettimään vähän eri kantilta. Reissu oli todella kannustava.
2xJ, hieno reissu! Saatte sauvakävelynkin vaikuttamana huisin mielenkiintoiselta.
Lähetä kommentti