Lähtöasetelma
Alkuviikon olin treenannut pitkiä päiviä Chamonix'ta ympäröivillä vuorilla. Eli jalat eivät olleet tuoreet startissa. Tarkoitus olikin tehdä hyvä kisaluontoinen treeni vuoristotreeniviikon pätteeksi.
Koko kisaa edeltävän yön jyrisi ukkosmyrsky. Kisa-aamuna satoi enää vain kevyesti. Mutta sääennuste lupasi päiväksi taas ukkosta ja reippaampaa sadetta. Niinpä päätin olla ottamatta kameraa mukaan kisaan.
Reittikartta ja -profiili (87km/5100m+)
Courmayeur - Colle Liconi (8km, +1446m)
Juoksu starttasi Courmayeurin kylän keskustasta klo 10. Juoksijoita ahtautui lähtöalueelle yli 600, joista n. 430 osallistui pidemmälle 87 km:n matkalle.
Ensin juostiin muutama sata metriä tasaista kävelykatua, ja sen jälkeen reitti kääntyi nousuun. Alkunousu seuraili asfalttitietä, mutta pian reitti siirtyi kapealle polulle. Osa polusta oli vähemmän kuljettua märkää heinikkoa. Viimeiset 300 nousumetriä Colle Liconille olivat todella jyrkkää nousua. Colle Liconilta avautui upea maisema Liconi-järvelle. Sade lakkasi nousun aikana.
Kuten aiemmissa vuoristojuoksukisoissa GTV:ssäkin ensimmäiset tunnit olivat stressaavia. Juoksijat venyivät pitkäksi jonoksi ensimmäiseen nousuun. Ahtaalla polulla ohiteltiin typerästi, etenemisestä tuli pysähtelevää, kyynärpäät ja sauvat heiluivat vaarallisesti, oman rytmin ja ihannevauhdin löytäminen oli vaikeaa. Useimpien rynnijöiden vauhti tosin hiipui jo ennen kisan puoliväliä.
Colle Liconi - Planaval (10km, -1001m, +81m)
Ensimmäisen alamäen (n. -800m) rullasin vauhdilla Liconin juomahuoltopisteelle. Selkää tuli mukavasti vastaan polkua päästellessäni. Laskun jälkeen reitti kulki pienellä polulla vuoren rinnettä seuraillen melko tasaisena Planavaliin. Tuota neulasilla päällystettyä "singletrackia" oli mukava juosta. Planavalissa oli isompi huolto, jossa en kuitenkaan viipynyt kuin muutaman minuutin. Pilvet alkoivat rakoilla ja aurinko paistaa lämpimästi.
Planaval - Col du Bard (15km, +873m, -447m)
Reittiä oli muutettu viimevuotista vaativammaksi. Nyt reitti lähti nousemaan Planavalista heinikkoon merkittyä uraa pitkin. Pitkä nousu Testa Felitalle sisälsi sekä loivaa että jyrkkää osuutta mutta myös kaksi tasaisempaa juostavaa pätkää. Viimeiset sadat metrit huipulle edettiin kallioista selännettä pitkin, jonka toiselta sivulta oli jyrkkä pudotus kauas alas. Tarkkana sai olla. Lasku Col du Bardille (n.-450m) alkoi jyrkästi kivikossa ja heinikossa, mutta jatkui sitten loivemmin ja pehmeämmin polkua pitkin.
Col du Bard - La Salle - Morgex (11km, -1266m)
Col du Bardilta polku kääntyi alaspäin kohti La Sallen kylää (n.-1200m). Metsässä kiemurrelleen serpentiinipolun juoksin alas todella vauhdikkaasti hitaampia ohitellen. Charvaz'n juomahuoltopiste oli sijoitettu hauskasti muutaman talon väliin, ja se putkahti esiin kulman takaa muutaman metrin varoituksella. Tämä oli yksi suosikkikohdistani reitillä. Loppuosa laskusta meni poluilla peltojen ja pusikoiden keskellä ja oli ajoittain huonosti merkitty (tai sitten minulla oli liikaa vauhtia, että olisin ehtinyt aina huomaamaan punaisia merkintöjä).
La Sallessa pysähdyin puoleksi minuutiksi juomaan teetä. La Sallesta Morgex'hin reitti on tasaista pikkutietä. Tuon pätkän juoksin peesaten erästä italilaista Suomi-fania. Kaikki oli hänen mukaansa Suomessa "magnificent".
Morgex - Pre Saint Didier (5km, +100m)
Morgex'ssa pitämäni 10 minuutin tauon aikana vaihdoin kuivat kengät, sukat ja paidan sekä latasin reppuun lisää evästä. Muutama appelsiinilohko ja juustoviipale suuhun, hymy kameralle ja sitten taas matkaan. Suomi-fani jäi monen muun kanssa nautiskelemaan olutta huoltotelttaan.
Reitti Pre Saint Didieriin seuraili laakson pohjaa ja oli helposti juostavaa. Pian Morgex'sta lähdettyäni alkoi sataa ja ukkonen jyrähdellä. Se niistä kuivista kengistä.Pre Saint Didier - Arpy (6km, +631m)
Pre Saint Didierin juomahuoltopisteellä oli vihdoin kauan kaipaamaani kahvia. Pari kuppia huiviin ja sitten taas menoksi. Reitti kääntyi heti nousuun kohti Arpya, ensin kapeana polkuna ja myöhemmin kapeana hiekkatienä. Jossain vaiheessa sade yltyi rankkasateeksi ja vaatteet kastuivat läpimäriksi. Ukkonen jyrähteli. Näin salaman iskevän vaakatasossa. Arpyn huollossa vaihdoin repusta kuivaa vaatetta päälle, sateenpitävän takin ja pitkät trikoot sekä hörpin kuumaa teetä. Huolto oli sisätiloissa, ja siellä piti sadetta ja lämmitteli paljon juoksijoita, osa vilttien alla. Jatkoin matkaa niin pian kuin mahdollista.
Arpy - Colle Croce (7km, +711m)
Heti kun astuin ulos sisätiloista rankkasateeseen, aloin täristä ja vapista kylmissäni. Hampaat kalisivat yhteen. Jalat tärisivät niin paljon, että tuntui mahdottomalta edes pysyä pystyssä. Mutta jotenkin vain sain pakotettua itseni juoksuun, ja kyllä se kroppa pikkuhiljaa lämpeni. Viidentoista minuutin kuluttua olo alkoi olla jo melko normaali. Mielenkiintoinen kokemus. Loppunousu Colle Crocelle kulkikin kevyesti. Sadekin lakkasi jossain vaiheessa nousua.
Colle Croce - la Thuile (5km, -940m)
Colle Crocen selänteen päältä näkyi upeasti kaukana alhaalla oleva la Thuilen kylä. Sidoin nauhat tiukemmalle, käänsin lipan taakse ja aloin päästellä alamäkeen. Vauhdin hurmaa! Pian laskun alettua reitti sukelsi metsän suojaan, ja muutama kilometri ennen kylää juostiin peltojen keskellä loivempi pätkä osin asfalttitiellä.
la Thuile - Colle dell'Arp (10km, +1130m)
La Thuilen kylästä reitti nousi aluksi loivasti polkua pitkin, mutta jatkui pian kapeaa asfalttipintaista serpentiinitietä seuraillen. Vähitellen alkoi pimeys laskeutua. Yritin pärjätä mahdollisimman pitkään ilman otsalamppua. Mutta vähän ennen Youlaz'n juomapistettä lamppu oli jo pakko sytyttää. Viimeiset 500 nousumetriä Youlaz'sta kohti Colle dell'Arpia polku oli erittäin mutainen ja liukas. Samalla alkoi myös tihkusade. Ylhäällä Colle dell'Arpin päällä oli kisajärjestäjillä tarkastuspiste, jonka kirkkaat valot loistivat kauas alas.
Colle dell'Arp - Dolonne (10km, -1347m)
Tarkastuspisteellä sotilasasuiset miehet tarjosivat mukin teetä ja varoittelivat ottamaan alkuosan laskusta erittäin varovasti. Kun lähdin juoksemaan melko reipasta vauhtia alaspäin, he huusivat vielä varotuksen perääni. Ja syystä. Kapea polku laski heti jyrkästi ja oli erittäin mutainen ja liukas. Juoksun aikaisemmat kolme pitkää laskua olivat olleet pääosin kuivia. Mutta tämän laskun alkuosa oli jatkuvaa liukastelua. Jokainen jalan alastulo oli ennalta-arvaamaton. Etureidet ja polvet sekä erityisesti keskivartalon lihakset joutuivat koville. Juoksu oli kaikkea muuta kuin rentoa, mutta yritin painaa alaspäin mahdollisimman kovaa vauhtia riskirajoilla. Jossain vaiheessa lasku onneksi siirtyi kuivalle jeeppitielle, ja loput -300m serpentiinipolkua kulki metsän siimeksessä.
Kaaduin tämän viimeisen laskun aikana kolme kertaa, kerran selälleni ja toisen kerran pahasti mahalleni satuttaen nivuseni maasta törröttävään puunjuureen. Viimeinen kaatuminen tapahtui kuivalla serpentiinipolkuosuudella. Astuin polulta syrjään ja löysin pian itseni kolme metriä alempaa polulta.
Lasku loppui Dolonnen kylän laidalle, ja maaliin oli enää muutama sata metriä kylän talojen keskellä. Maali tuli minulle yllätyksenä. Olin valmistautunut vielä parin kilometrin kovaan kiriin Dolonnen halki urheiluhallille, mutta maalipaikkaa olikin siirretty viime vuodesta. Tajusin tulleeni maaliin vasta, kun kilpailun toimitsija alkoi leikata ranteessa olevaa chippiä irti.
Koko kisan ajan minulla oli vahva hyvä tunne omasta etenemisestäni. Meno oli nautittavaa ja rentoa huikeissa maisemissa. Juoksu tuntui jopa yllättävän helpolta, vaikka alla oli kova alkuviikko ja määrällisesti rankka kesäkuu. Viime vuodesta aika parani 2,5h, vaikka reitti olikin tänä vuonna muutaman kilometrin pitempi.
Rankasta säästä huolimatta (tai juuri sen vuoksi) upea päivä vuorilla!
Loppuaikani oli 13h44 ja sijoitukseni 29.
87km:n kisaan starttasi n. 44o kilpailijaa, joista maaliin pääsi 25 tunnin aikarajan sisällä 236.
Väliaikoja (ja epävirallisia sijoituksia järjestäjien kertoman mukaan)
Colle Liconi 8km 2hoo
Planaval 18km 3h12 (118.)
Charvaz 35km 5h51
Morgex 44km 6h43 (80.)
Pre Saint Didier 49km 7h37
Arpy 55km 8h54
la Thuile 67km 10h38 (44.)
Dolonne 87km 13h44 29.
