TourVdA Highlights

Juoksuseikkailun kohokohdiksi nousevat seuraavat viisi asiaa:

Refuge du Fond

Kun majatalossa ei ollut yösijaa kulkijoille, joutuivat he yöpymään tallissa. Eli kun Rifugio Belvederellä ei ollut meille tilaa, meidät neuvottiin kysymään yösijaa ylempänä laakson päässä olevasta maatalosta. Siellä olisi kuulemma dormi ja ruokaakin saattaisi saada. 

Pienen maatalon ovella meitä oli vastassa vanha harmaantunut mies. Hän toivotti meidät käymään peremmälle ja esitteli meille kaikki talon neljä majoitushuonetta. Jokainen huone oli sisustettu viimeisen päälle tekstiilejä myöten vuoristotyyliin. Jokaisessa huoneessa oli erillinen sisävessa ja suihku. Olimme kuin päähän lyötyjä. 

Tuvalle tuli myöhemmin myös kaksi italialaista trekkaajaa. Illan aikana selvisi, että tuvan isäntä omisti koko valtavan Val Rhemesin laakson. Jättimäistä aluetta katsottiin koko porukan voimin kartasta ja kirottiin kansallispuiston porukkaa, joka päätti alueella kaikesta yli maanomistajan. Isännän apuna talouspuuhissa hääri nuori marokkolainen Mustafa. Isäntä tarjosi meille myös itse tekemäänsä genepitä. Täällä oli ilmassa jotain ainutlaatuista vieraanvaraisuutta, todellista lämmintä kohtaamista ilman rajoja.

Rifugio Belvedere

Täällä olimme yötä viime kesän GTA:lla. Isäntä Giacomo muisti meidät jo ovelta, kun saavuimme. Tällä kertaa saimme suihkullisen huoneen, joten ei tarvinnut käydä pihasuihkussa sadettajan alla. Belvederessä nautimme koko reissun parhaan yksittäisen ruoka-annoksen, talon lasagnen. Aito lämmin meininki ja huippuruoka, suosittelen!

Tor des Geantsissa nähdään taas!

Ukkonen Rifugio Cuneylla

Rifugio Cuneyn majan isännän kohtasimme lapioimassa polkua auki lumesta muutama sata metriä ennen majaa. Samalla alkoi sataa kovaa. Juuri kun pääsimme majan pihaan, iski salama aivan majan viereen. Äkkiä sisälle. Riisuessamme kenkiä salama iski taas ihan viereen. Heittäydyimme melkein lattialle. Muutama salama iski vielä aivan majan tuntumaan. Mikä ajoitus meillä oli tulla majalle! Polulla salamatulituksessa ei olisi ollut kiva olla.

Täysikuu Col Losonin yllä

Täysikuu loisti valtavan kokoisena startatessamme viiden aikaan aamulla Rifugio Vittorio Sellan majalta. Mykistävä näky saatteli meitä Col Losonille.

(kuvat ei tee oikeutta täysikuulle)

Auringonnousu Rifugio degli Angelilla

Toiseksi viimeisen yön nukuimme Rifugio degli Angelin majalla (2916m). Halusimme tuolle majalle yöksi juuri auringonnousun takia. Sieltä voisi nähdä kaikki Aostanlaaksoa ympäröivät isot vuoret auringon ensisäteissä. Ja kun taivas aamulla oli aivan pilvetön, näky oli mieletön.

TourVdA TOP 5 paikat

Paljon upeita paikkoja tuli nähtyä reissulla, mutta viisi niistä nousee kyllä ylitse muiden ja Monte Emilius selkeäksi ykköseksi. Tässä TOP 5 -listan paikat aikajärjestyksessä.

Col Malatra (2928m)

Heti ensimmäisenä aamupäivänä pääsimme maistamaan haastavia vuoristo-olosuhteita. Col Malatra oli vielä paksun lumikerroksen peittämä. Juuri sopivasti aloittaessamme nousua alkoi satamaan vettä reippaasti ja koko "colli" peittyi paksun pilviharson alle. Col Malatralta laskeutuminen oli erittäin haastavaa. Jyrkässä lumisessa rinteessä ei näkynyt muiden kulkijoiden jalanjälkiä, puhumattakaan mistään reittimerkinnöistä. Sumu rajoitti näkyvyyden kymmeneen metriin. Gepsijälkeä apuna käyttäen löysimme kuitenkin alas Rifugio Frassatin majalle. Lämmintä teetä juoden ja kamiinan edessä täristen saimme pikkuhiljaa itsemme taas lämpimiksi.

Col Valcournera (3075m)

Col Valcourneralle nousimme ylhäisessä yksinäisyydessä kapeaa laaksoa pitkin ylös jyrkkää jäistä rinnettä. Aiemmin päivällä menneen ryhmän jäärautojen jälkiä oli helppo seurailla lumessa. Toisella puolella collia oli upea jäätikköjärvi ja monen metrin paksuudelta lunta. Vajaa parisata metriä alempana oli Rifugio Perucca Vuillermozin maja.

Monte Emilius (3559m)

Reissun ehdoton kohokohta. Yksinäinen vuori keskellä Aostanlaaksoa. Sen huipulta avautuu mieletön 360-asteen näkymä: ympärillä kaikki Aostanlaaksoa reunustavat vuoret, Mont Blanc, Grand Combin, Cervino, Monte Rosa, Gran Paradiso, Rutor, ...

Nousu huipulle oli melko jännittävä kokemus. Aluksi lumista kivikkoa ja lohkareikkoa Colle dei Tre Cappuccinille (3242m) ja siitä eteenpäin ylös jyrkästi kapeaa harjannetta pitkin nelivetoa.

 

Col Bassac Dere (3082m)

Tälle collille noustiin maagista laaksoa pitkin. Se tuntui jotenkin erityisen rauhalliselta ja levolliselta. Toiselta laidalta sitä reunusti jäätikkö ja keskellä sitä oli matala järvi. Nouseva aurinko leikki säteillään pilvien välistä. Ainutlaatuinen tunnelma!

Collilta laskeuduttiin rinteen reunaa seuraillen. Jokainen askel täytyi astua tarkasti, ettei liukastuisi kauas alas jäätikölle. Kuten jollekin oli käynyt edellispäivän jäljistä päätellen. Pahimmassa tapauksessa tuollainen liuku olisi voinut päätyä jäätikköjärveen. 

 

Bivacco Pascal (2920m)

Reissun päätös nousu oli yli 2000m nousu ylös Morgex'sta Bivacco Pascalille. Sieltä avautuivat upeat näkymät alas Aostanlaaksoon koko sen pituudelta ja toiselle puolelle Mont Blancin massiiville. Ympyrä sulkeutui. Loistava päätös rymyreissulle. Bivacco Pascalilta oli enää vain nopea lasku alas Courmayeuriin. 

 

#TourVdA

Aostanlaakso kierretty. Huippureissu!

Kymmenessä päivässä matkaa kertyi 413km ja kokonaisnousua 31300m+. Alla toteutunut reitti.

Alkuperäistä reittisuunnitelmaa jouduimme muuttamaan päivittäin. Monta "collia" jäi nyt nousematta runsaan lumen takia. Virallisesti jotkut "collit" olivat suljettuja ja niiden yli olisi päässyt vain jäärautojen kanssa. Onnettomuuksia oli kuulemma sattunut. Vaikka jätimmekin lumisimmat paikat väliin, saimme siitä huolimatta liukastella ja kahlata lumessa joka päivä. 

Andorrassa hajonnut polvi toimi koko reissun normaalisti eikä oireillut. Mutta tällä kertaa vasen polvi turposi ja kipeytyi loppureissusta. Pari viimeistä päivää ylämäet olivat hitaita, kun erityisesti jalan nostaminen oli kivuliasta. Koko vasen jalka tuntui voimattomalta ja välillä puutuneelta. Onneksi Juha jaksoi odotella kärsivällisesti hitaampaa raahautujaa.

Lisää fiiliksiä, tekstiä, kuvia ja videoita lähipäivinä...

Tour de Valle d'Aosta

Viikon päästä starttaan Juhan kanssa kymmenpäiväiseen juoksuseikkailuun Aostanlaakson vuorille. Teemme reissun viimevuotisen GTA:n tapaan eli kaikki kamat kulkevat repussa ja yöpymiset ja ruokailut hoituvat kylissä ja vuoristomajoilla.

Viimeisin versio reitin gepsijäljestä kertoo reissun spekseiksi n. 450km ja lähes 40000m+.  Kokemuksen mukaan tuohon voi lisätä 10%, niin ollaan aika lähellä todellista matkaa. Eli pitkiä päiviä on luvassa. Reissun reitti näyttää kartalla tältä.

Reittisuunnitelma tulee muuttumaan varmasti lumi- ja säätilanteen mukaan reissun päällä. Etukäteen on jo tiedossa, että lunta on paljon enemmän ja matalammalla kuin normaalisti tähän aikaan kesästä. Todennäköisesti pakkaan mukaan reppuun Kahtoola Microspikesit. Niillä pitoa löytyy aamuyön tunteina jäätyneelläkin lumella.

Päiväkohtainen suunnitelmamme:

to 18.7. Courmayeur - Rifugio Champillon 

Col Sapin (2435m), Col entre deux Sauts (2524m), Col Malatra (2925m), Col Ceingles (2809m), Colle di St-Rhemy (2558m), Col del Gran San Bernardo (2474m), Col de Est de Barasson (2682m), Col Champillon (2709m)

pe 19.7. Rifugio Champillon - Valtournenche

Ollomont (1361m), Col Cornet (2356m), Bivacco Regondi (2597m), Colle del Mont Gele (3144m), Rifugio Crete Seche (2389m), Rifugio Prarayer (2005m), Colle di Valcornera (3075m), Rifugio Perucca-Vuillermoz (2900m), Finestra di Cignana (2445m)

la 20.7. Valtournenche - Rifugio Belvedere

Colle sud des Cimes Blanches (2896m), Colle sup. Delle Cime Bianche (2982m), Passo della Bettolina sup. (3100m), Passo della Bettolina inf. (2909m), Passo Bettaforko (2672m), Gressoney-la-Trinité (1635m), Bivacco Lateltin (3132m),

su 21.7. Rifugio Bevedere - Rifugio Cuney

St Jacques (1685m), Rifugio Grand Tournalin (2535m), Col di Nannaz (2773m), Col des Fontaines (2695m), Cretaz (1496m), Col de Fort (2908m), Fenetre de Tsan (2736m), Col Terray (2775m) 

ma 22.7. Rifugio Cuney - Pila

Col Chaleby (2685m), Col de Vessonaz (2793m), Col de Vamea (2591m), Col Arpeyssau (2492m), Col de Fouillou (2432m), Col de Viou (2696m), Aosta Pont Suaz (570m), Pila (1800m)

ti 23.7. Pila - Rifugio Dondena

Col de Chamole (2649m), Col Tre Cappucini (3241m), Monte Emilius (3559m), Col d'Arbolle (3155m), Col des Laures (3035m), Col de St-Marcel (2919m), Col de Lavodilec (2877m), Col Fussy (2912m), Mont Glacier (3186m)

ke 24.7. Rifugio Dondena - Rifugio Sella

Colle Pontonnet (2897m), Passo d'Invergneux (2902m), Cogne (1540m), Colle della Rossa (3195m), Punta Rossa (3630m)

to 25.7. Rifugio Sella - Rifugio Benevolo

Col Loson (3299m), Passage du Gran Neyron (3254m), Rifugio Chabod (2710m), Rifugio Vittorio Emanuele II (2719m), Grand Collet (2832m), Colle Basei (3176m)

pe 26.7. Rifugio Benevolo - Rifugio Deffeyes

Col Bassac Dere (3082m), Rifugio Mario Bezzi (2284m), Surier (1785m), Rifugio degli Angeli (2916m), Planaval (1546m), Col de Planaval (3015m)

la 27.7. Rifugio Deffeyes - Courmayeur

Colle di Fourclaz (2481m), Col du Petit St-Bernard (2188m), Col de Forclaz (2525m), Col du Breuil (2877m), Colle di Chavannes (2603m), Col du Berrio Blanc (2819m), Colle di Youlaz (2661m)

Ronda dels Cims

Kohta kaksi viikkoa on kulunut kisasta. Nyt pystyn katsomaan taaksepäin ilman suuria tunteita. Aika koville keskytys nimittäin otti. Harmitusta lisäsi, että olin kisan alla kovemmassa kunnossa kuin koskaan tässä vaiheessa kesää. Mutta aina voi sattua jotain yllättävää...

Kisa lähti mukavasti käyntiin. Pääsin nopeasti omaan tasaiseen rytmiin ympärillä ryntäilevistä juoksijoista huolimatta. Jalat ja kroppa tuntuivat hyviltä. Mitään suuria kilpailullisia tavoitteita en ollut tapahtumalle asettanut, vaan tarkoitus oli tehdä hyvä kesän ensimmäinen pitkä lajinomainen harjoitus vuorilla. No, harjoitukseksi se sitten jäikin. Tosin ajateltua lyhyemmäksi.

Juoksin kovaa vauhtia pitkää loivaa alamäkeä Llortsiin, kun oikea jalka lähti mudassa alta liukuun ja venyi telemark-tyyliseen asentoon. Polvessa tuntui rusahdus. Jatkoin juoksua, vaikka polvessa tuntuikin pientä kipua. Llortista reitti jatkui pitkällä ylämäellä. Polvessa ei tuntunut mitään kipua ylämäessä. Mutta heti kun reitti kääntyi laskuun ja aloin juoksemaan, polvessa tuntui kova kipu. Seuraavalta huoltopaikalta reitti kääntyi sitten jyrkkään laskuun ja alamäkijuoksusta tuli todella tuskaista. Köpöttelyksi meni. Seuraavissa nousuissa polvessa ei tuntunut mitään kipua. Mutta Alt de la Copalta lasku menikin sitten jo könkkäämiseksi ja sauvoilla tukien. 

Coll Botellan huollon jälkeen vuorossa oli pitkä yhtämittainen lasku alas Marginedan huoltoon. Viimeistään tuossa laskussa tajusin, ettei tästä kisasta tulisi enää mitään. Jokainen askel polvella oli tuskaa, vaikka yritin ottaa painoa vastaan sauvoilla. Ajatukset olivat vaihdelleet keskeyttämisen  ja väkisin loppuun raahautumisen välillä. Mutta nyt tilanne oli aika selvä. En haluaisi hajottaa polvea lopullisesti ja riskeerata loppukesän kisoja. Toisaalta ei tuolla polvella olisi kyllä edes raahauduttu yli sataa kilsaa. Keskeytin siis Marginedaan. 

Ensi vuonna sitten maaliin saakka!

Muutaman lenkin olen maastossa jo juossut. Polvessa ei tunnu kipua, mutta se ei myöskään tunnu normaalilta. Olisiko kertynyt nestettä? Saman jalan takareisi on ollut myös kisan jälkeen pahasti jumissa. Joku yhteyshän takareisijumilla ja polvikivulla varmaan on. 

Nyt ajatukset on jo tiiviisti tulevassa haasteessa. Parin viikon päästä startataan Juhan kanssa omaan  juoksuseikkailuun kiertämään Aostalaakson vuoria.

Swinghill6h

la 8.6.

Viimeinen pitkä mäkitreeni pikkunyppylöissä ennen kesän haasteita isoilla vuorilla, Swinghill 6h. Mukaan pääsivät vain muutaman päivän varoajalla Tommi Sulander, Juha Jumisko ja Antti Niinikoski. Viimeiseksi tunniksi Swinghillin laskettelurinnettä tuli höyläämään myös Anna.

Rennolla meiningillä ja iisillä vauhdilla sain kasaan kuudessa tunnissa 50 nousua. Korkeusmetrejä kertyi 3300m. Edellisen viikonlopun Jättäri100 tuntui vielä jaloissa, ja olinpa käynyt  viikolla vielä  torstaina tamppaamassa Swinghilliä ylös alas. Viikkoon kertyi mukavasti 10000m+.

Swinghill6h video

#Jättäri100

Hullu ajatus - Malminkartanon jätemäki 100 kertaa ylös alas.

Tuumasta toimeen. Pientä ideointia tiimikaveri Juhan kanssa ja kutsuhuuto muille ultra-trail-hörhöille. Muutaman päivän varoituksella mukaan pääsivät Janne Hietala, Jussi Kallioniemi ja Tommi Sulander.

Startti oli lauantaina PTL-tyyliin klo 22. Jättäriltä halusin reitiksi ehdottomasti itäpuolen jyrkän rinteen. Jyrkkää nurmikkonousua ylös (n.250m/64,5m+) ja lovempaa pyöräbaanaa alas. Torstaina kävin niittämässä viikatteella 3,5 tuntia polkua auki nokkosista ja muista istutuksista.

Vaan eipä tullut tehtyä sataa nousua. Mutta 80 oli ihan riittävä luku. Raskas viikko painoi alla sen verran, että loppua kohti alkoi mennä vääntämiseksi. Loput parikymmentä olisi ollut pelkkää suorittamista ja turhaa matsoilua. Kyllä ne olisi mennyt, mutta mitään lisätreenivaikutusta niillä ei olisi enää saanut. Jussi teki 50, Janne H. 40 ja Tommi 30 nousua.

Loistava treeni: 45,4km/5150m+/ 9h26

Muutama kuva hulluttelusta

Janne Hietalan tekemä loistava video juoksun alkupuolesta