tiistai 30. heinäkuuta 2013

TourVdA TOP 5 paikat


Paljon upeita paikkoja tuli nähtyä reissulla, mutta viisi niistä nousee kyllä ylitse muiden ja Monte Emilius selkeäksi ykköseksi. Tässä TOP 5 -listan paikat aikajärjestyksessä.

Col Malatra (2928m)

Heti ensimmäisenä aamupäivänä pääsimme maistamaan haastavia vuoristo-olosuhteita. Col Malatra oli vielä paksun lumikerroksen peittämä. Juuri sopivasti aloittaessamme nousua alkoi satamaan vettä reippaasti ja koko "colli" peittyi paksun pilviharson alle. Col Malatralta laskeutuminen oli erittäin haastavaa. Jyrkässä lumisessa rinteessä ei näkynyt muiden kulkijoiden jalanjälkiä, puhumattakaan mistään reittimerkinnöistä. Sumu rajoitti näkyvyyden kymmeneen metriin. Gepsijälkeä apuna käyttäen löysimme kuitenkin alas Rifugio Frassatin majalle. Lämmintä teetä juoden ja kamiinan edessä täristen saimme pikkuhiljaa itsemme taas lämpimiksi.




Col Valcournera (3075m)

Col Valcourneralle nousimme ylhäisessä yksinäisyydessä kapeaa laaksoa pitkin ylös jyrkkää jäistä rinnettä. Aiemmin päivällä menneen ryhmän jäärautojen jälkiä oli helppo seurailla lumessa. Toisella puolella collia oli upea jäätikköjärvi ja monen metrin paksuudelta lunta. Vajaa parisata metriä alempana oli Rifugio Perucca Vuillermozin maja.






Monte Emilius (3559m)

Reissun ehdoton kohokohta. Yksinäinen vuori keskellä Aostanlaaksoa. Sen huipulta avautuu mieletön 360-asteen näkymä: ympärillä kaikki Aostanlaaksoa reunustavat vuoret, Mont Blanc, Grand Combin, Cervino, Monte Rosa, Gran Paradiso, Rutor, ...

Nousu huipulle oli melko jännittävä kokemus. Aluksi lumista kivikkoa ja lohkareikkoa Colle dei Tre Cappuccinille (3242m) ja siitä eteenpäin ylös jyrkästi kapeaa harjannetta pitkin nelivetoa.










 

Col Bassac Dere (3082m)

Tälle collille noustiin maagista laaksoa pitkin. Se tuntui jotenkin erityisen rauhalliselta ja levolliselta. Toiselta laidalta sitä reunusti jäätikkö ja keskellä sitä oli matala järvi. Nouseva aurinko leikki säteillään pilvien välistä. Ainutlaatuinen tunnelma!

Collilta laskeuduttiin rinteen reunaa seuraillen. Jokainen askel täytyi astua tarkasti, ettei liukastuisi kauas alas jäätikölle. Kuten jollekin oli käynyt edellispäivän jäljistä päätellen. Pahimmassa tapauksessa tuollainen liuku olisi voinut päätyä jäätikköjärveen. 














Bivacco Pascal (2920m)

Reissun päätös nousu oli yli 2000m nousu ylös Morgex'sta Bivacco Pascalille. Sieltä avautuivat upeat näkymät alas Aostanlaaksoon koko sen pituudelta ja toiselle puolelle Mont Blancin massiiville. Ympyrä sulkeutui. Loistava päätös rymyreissulle. Bivacco Pascalilta oli enää vain nopea lasku alas Courmayeuriin. 
 





Ei kommentteja: